Blogi lepää nyt vähän – Selityksiä radiohiljaisuudelle

Hei vaan! Blogi on viettänyt melkoista hiljaiseloa jo jonkin aikaa ja ajattelin nytkin vain nopeasti tulla huikkaamaan, että elossa ollaan. Ensin kiisimme ympäri Australian Queenslandia pää kolmantena jalkana ja nyt kotini näyttää jo toista viikkoa samalta kuin kuvassa, kun kierrämme ympäri Uutta-Seelantia. Palailen paremmalla ajalla ja parempien nettiyhteyksien ääreltä, mutta sitten sitä kerrottavaa kyllä riittäkin – niin huimia juttuja on tullut nähtyä ja koettua. Palataan siis pian!

Kun maailma näyttää harmaalta – Ajatuksia koti-ikävästä

Ensin sitä ei oikein uskaltanut edes lausua ääneen, jotta ongelma ei muuttuisi todeksi – ja silti se vyöryi yli monsuunipilven lailla. Koti-ikävä.

Blogi on elellyt hieman hiljaisempaa kautta jo jokusen viikon, mutta täällä sitä kuitenkin ollaan: elossa ja kaikki hyvin! Mitä nyt olen viettänyt hieman harmaampaa aikaa tällä elämämme seikkailulla.

Saimme kesäkuun korvilla kuulla kotimaan kamaralta sydäntä särkevän huonoja uutisia. Matkamme oli kuitenkin siinä vaiheessa vasta aluillaan ja kun miehen siskokin vielä samaan saumaan saapui hetkeksi seuraksemme, ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kääntää kurjat ajatukset taas parempaa kohti. Muutama viikko sitten saimme Suomesta kuitenkin jo toistamiseen ihan yhtä ikäviä uutisia, ja siitä se alamäki jotenkin alkoi. Kaikki nuo vanhatkin kurjat tunteet palasivat mieleen kertarysäyksellä ja saivat matkustamisen tuntumaan raskaalta.

Jättäessäni Suomen maaliskuussa taakse jännitin, kuinkakohan nopeasti koti-ikävä maailmalla yllättäisi. Kun sitä ei kuitenkaan kuulunut vielä puolen vuodenkaan alkaessa häilyä mittarissa, olin jo moneen kertaan ehtinyt ajatella välillä jopa vähän uhmakkaastikin, että eipä sitä sitten taida edes tulla. Kuinka väärässä olinkaan!

Yksi isompi vastoinkäyminen riitti siihen, että yhtäkkiä kaikki reissaamiseen liittyvä tuntui rasitteelta. Jatkuva ravintolan etsiminen ja seuraavan aterian miettiminen alkoi kyllästyttää niin, ettei melkeinpä tehnyt enää edes mieli syödä. Majapaikan alituinen vaihtuminen, toistuva rinkan pakkaaminen ja se ettei tavaroilla ole omaa paikkaa tuntui sanoinkuvaamattoman raivostuttavalta. Kaakkois-Aasian harmaa sadekausi kuvasti hyvin omaa mielenmaisemaa.

Me olemme olleet reissussa jo yli seitsemän kuukautta. En ole koskaan ollut niin pitkää aikaa matkalla enkä niin kauan poissa kotoa, ja nyt se alkaa näkyä ja tuntua. Kaipaan maitorahkaan tehtyjä aamupalasmoothieita ja kunnon vedenpaineella toimivaa suihkua. Ikävöin perhettä ja ystäviä ja sitä, että oikeasti tiedän mitä ihmisille kuuluu. Haaveilen siitä, että voin käpertyä oman sohvan nurkkaan ja jököttää siinä jähmettyneenä halutessani vaikka koko illan – ja seuraavankin! Eilen syömäni ruis-bagel oli parasta, mitä olen pitkään aikaan maistanut.

Pitkä matka ja sen tuoma vapaus antavat mahdollisuuden kurkistaa omaan sisimpäänsä ja tutkailla päässä pyöriviä ajatuksia ajan kanssa. Koti-ikävä on opettanut arvostamaan monia Suomessa odottavia asioita uudella tavalla ja toisaalta olen todennut, että elämässäni on myös ollut monia sellaisia elementtejä, jotka saattoivat joskus tuntua tärkeältä mutta joita en välttämättä tulevaisuudessa enää kaipaa. Kaiken kaikkiaan alkaa tuntua siltä, että kotonakin on jatkossa varmasti helpompi elää juuri sellaista omannäköistä elämää.

Tässä vaiheessa aurinko pilkistelee jo pilvien takaa ja uusi seikkailu on taas alkamassa, kun aloittelemme road trippiä Australiassa. Tavallaan tuntuu hassulta kirjoittaa näitä ajatuksia julki nyt, kun kaikki on taas jo melkoisen hyvin, mutta toisaalta halusin kuitenkin hieman avata syitä blogossa hetken vallinneeseen hiljaisuuteen. Matkaamme on jäljellä enää alle kaksi kuukautta, ja aion todellakin nauttia sen jokaisesta hetkestä loppuun asti. Nytpä kuitenkin tiedän myös sen, että kotiinkin on aivan varmasti ihanaa palata!

Blogin uudet tuulet: Nimenmuutos ja uusi osoite

270 Degrees of Freedom tuli eilen tiensä päähän. Blogi jatkaa kyllä eloaan, muttei enää tuon nimen eikä vanhan osoitteen alla, vaan tänään koittaa uusi aika.

Perustaessani matkablogin en juuri miettinyt tavoitteitani bloggaamisen suhteen: halusin vain sellaisen paikan, johon voisin kirjata ylös tunnelmia pitkältä maailman matkaltamme ja josta tutut voisivat mahdollisesti menoamme seurata. Blogin nimikin syntyi hetken mielijohteesta – eihän se nyt (muka) ole niin kovin tarkkaa. Vaan onhan se!

Blogiini on kuukausi kuukaudelta virrannut lisää kävijöitä ja olen ihmetellyt nousussa olevia lukijakäyriä hämmentyneenä mutta kiitollisena. On outoa ajatella, että yhtäkkiä näitä sepustuksiani seuraa joku muukin kuin äiti, täti ja yksi kaveri.

Mikäpä siis sen parempaa kuin hämmentää soppaa juuri, kun ihmiset ovat alkaneet löytää blogini ja piilottaa se uuden nimen ja osoitteen taakse! No ei, mutta vakavasti puhuen on parempi tehdä muutos mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Nimi 270 Degrees of Freedom sai alkunsa sen kummempia miettimättä ja ajan mittaan tuo hölmö sanaleikki on alkanut vaivata yhä vain enemmän – yritäpä vaikka itse lausua se ääneen!

Kaipasin jotain simppeliä ja suomenkielistä ja sitä olisi nyt luvassa, sillä jatkossa blogini löytyy osoitteesta matkatarinoita.fi. Ei ehkä se kaikkein persoonallisin nimi, mutta niin paljon entistä napakampi, että tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Ja sitähän tämä blogi on ollut alusta asti ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa: minun matkatarinani.

Nappaa siis uusi osoite ylös ja tule käymään vielä jatkossakin. Matkaani voit blogin lisäksi seurata myös Facebookissa sekä Instagramissa. Lisäksi blogi löytyy myös Blogit.fistä ja Bloglovinista, joihin uusi nimi ja osoite päivittyvät toivottavasti tuota pikaa. Tervetuloa maailmaan Matkatarinoita.fi!

Chiang Main herkullisimmat ravintolat

Yksi tärkeä syy siihen, miksi Chiang Mai on jaksanut ihastuttaa itseäni niin pitkään, on varmasti sen monipuolinen ravintolatarjonta. Hyvää ruokaa löytyy vähän joka nurkalta ja valinnanvaraa riittää aina thai-herkuista länkkärisapuskaan ja maistuvaan kasvisruokaan.

Tässä poimittuna neljä suosikkiani Chiang Main tarjonnasta – joukossa sekä liha- että kasvisruokaravintoloita.

Anchan – parasta kasvisruokaa

"So delicious that you won't even miss the meat", kuuluu kasvisruokaravintola Anchanin mainoslause ja se on aivan täydelisen totta!


Erirtyisesti Anchanin Massaman Curry vie kielen mennessään, etkä todellakaan edes tajua kanan puuttuvan annoksesta. Valehtelematta paras Massaman-annos, jota olen ikinä maistanut löytyy täältä, ja se on paljon sanottu yhdestä kaikkien aikojen suosikkiruoistani!

Anchan tarjoaa herkullista ja maistuvaa thai-ruokaa pienellä twistillä ja listoilta voi valita oikeastaan annoksen kuin annoksen huolettomin mielin.



Anchan sijaitsee eräällä Nimmanhaeman Roadin sivukadulla. Tarkemmat koordinaatit löydät täältä.

Food4Thought – ehkä Chiang Main maistuvimmat salaatit

Pitkällä reissulla thai-ruoka alkaa ennen pitkää kyllästyttää ja ainakin itse huomaan usein kaipaavani jotakin raikasta ainaisen riisin rinnalle. Chiang Maissa helpotusta tarjoaa Food4Thought, jonka valtavat salaattiannokset ovat maukkaita ja maistuvia.


Salaattien lisäksi Food4Thoughtissa on tarjolla myös hampurilaisia, keittoja, wrappeja, pastaa, täytettyjä patonkeja ja herkullisia smoothieita. Suosittelen skippaamaan suosiolla hampurilaiset ja keskittymään salaatteihin sekä wrappeihin – erikoismaininta kala-mango-wrapille sekä peanut blaster -smoothielle!

Ja mikäpä tekisi ruokailukokemuksesta viihtyisämmän kuin näin suloinen seura?




Food4Thoughtin löydät helposti näillä ohjeilla.

Cherng Doi Roast Chicken – pohjoisthaimaalaisia makuja

Cherng Doi Chickenin paistettu kana melkeinpä sulaa suussa. Ravintola tarjoaa ihanan kurkistuksen pohjoisthaimaalaiseen keittiöön eikä tätä kannata jättää välistä. Maista ainakin ravintolan paistettua kanaa ja tulista Som Tamia, jos tänne asti eksyt!



Cherng Doi Chickenin löydät kartalla täältä.

Funky Rider – päivisin skootterimyymälä, iltaisin varrasravintola

Funky Rider sattui sijaitsemaan tällä kertaa aivan naapurissamme ja hyvä niin: muuten olisimme tuskin koskaan tulleet testanneeksi tämän hauskan ravintolan tarjontaa. Funky Rider on päivisin skootterimyymällä, joka muuntautuu auringon laskettua varrasravintolaksi. Tarjolla on erilaisia kana-, possu- sekä naudanlihavartaita. Niiden lisäksi löytyy myös tofua ja erilaisia kavisvaihtoehtoja.



Vartaita tarjoavat katukojut ovat Thaimaassa tavallinen näky, mutta Funky Riderdista löydät taatusti Chiang Main mehevimmät lihavartaat! Ravintola on erityisesti paikallisten suosima viikonlopun viettopaikka enkä ihmettele yhtään – mikäpä olisi parempi vaihtoehto kuin mausteiset vartaat ja kylmä olut?

Funky Rideria ei kartalta löydy, mutta ehkäpä suunnistaminen Huey Kaew Roadilla sijaitsevaan ravintolaan onnistuu näiden ohjeiden avulla.

Maista myös Khao Soita!

Khao Soi on thai-herkuista tällä hetkellä suurin suosikkini – lempparit tosin vaihtuvat melko tiuhaan tahtiin. Älä jätä tätä Pohjois-Thaimaan erikoisuutta missään nimessä väliin, vaan etsi Chiang Maissa käsiisi hyvä Khao Soi -paikka.


Ei ehkä kovin esteettistä, mutta sitäkin maistuvampaa!

Oman suosikkiravintolani nimeä en valitettavasti edes tiedä, sillä kyse on pikkuruisesta katukojusta: soppaa löytyy kuitenkin helposti ympäri kaupunkia. Yksi kelpo vaihtoehto Khao Soin maisteluun on Nimmanilla sijaitseva Zood Zood, joka tarjoaa paljon muutakin thai-ruokaa edulliseen hintaan.

Älä ratsasta elefantilla – Päiväni onnellisten norsujen kanssa

Norsuilla ratsastaminen on suosittu aktiviteetti Thaimaahan matkaavien turistien keskuudessa, mutta tiesitkö, että elefanttiratsastukset ja -näytökset voivat olla eläimille todella vahingollisia? Niin vahingollisia, että väitän ettet halua enää laittaa rahojasi näihin aktiviteetteihin, kun tiedät asioiden oikean tolan. Onneksi vaihtoehtojakin on – yksi niistä on elefanttien turvasatama Elephant Nature Park Chiang Maissa.

Elefanttien koulutusmetodit ovat julmaa rääkkäystä

Vaikka sitä ei ehkä heti uskoisi, ei voimakkaan näköisen elefantin selkä oikein sovellu kantamiseen, vaan selkäranka on itseasiassa yksi sen herkimmistä ruumiinosista. Valtava määrä ratsuina työskentelevistä norsuista kärsiikin erilaisista kivuliaista murtumista ja kroonisista nikamaongelmista. Pahimmassa tapauksessa ne saattavat vammautua jopa pysyvästi joutuessaan kantamaan selkärankaa painavissa rautasatuloissa kököttäviä turisteja tuntikausia päivässä, päivä toisensa jälkeen.

Kuvassa on Lucky, joka ei aina ole voinut elää nimensä mukaisesti. Se työskenteli sirkuksessa yhteensä 21 vuotta neljävuotiaasta poikasesta lähtien ja sokeutui lopulta täysin kirkkaiden valojen takia.

Entä tiesitkö, että sirkusten kirkkaat valot ja kameroiden välkähtelevät salamat saattavat vahingoittaa norsun herkkiä silmiä pysyvästi ja lopulta jopa sokeuttaa sen? Näytöseläimien elämäntarinat ovat yleensä muutenkin kurjaa kuultavaa, sillä sirkuksen palkattomiksi orjiksi joutuneisiin elefantteihin käytetyt koulutusmetodit ovat usein erittäin kyseenalaisia.

Norsuja pyydystetään edelleen myös luonnosta, vaikka Aasian elefantti on uhanalainen laji. Sen jälkeen niiden tahto murretaan väkivalloin, nälkiinnyttämällä ja lannistamalla. Julman tradition nimi kertoo varmasti kaiken tarpeellisen: phajaan eli breaking the spirit on kokemus, jonka sinunkin kohtaamasi elefantti on saattanut käydä läpi sen jälkeen, kun se on poikasena riistetty laumastaan. Tavoitteena on pakottaa eläin väkivalloin hyväksymään ratsastajat selässään, taipumaan temppuihin, maalaamaan tauluja, pelaamaan jalkapalloa ja mitä huvituksia ihminen nyt ikinä sattuukaan seuraavaksi keksimään.



Ennen kuin jatkan, haluan kertoa, että minäkään en aina tiennyt tätä kaikkea. En tiennyt vuonna 2007 kun osallistuin elefanttiratsastukseen enkä vuonna 2009, kun kävin Phuketin suurimmassa elefanttinäytöksessä. Sirkuksesta jäi heti paha maku suuhun, mutta ratsastusten todellinen laita selvisi itselleni vasta paljon myöhemmin. Olin ajattelematon ja nuori, enkä yksinkertaisesti ottanut asioista selvää  – nyt tekisin aika paljon, jos vain jotenkin voisin peruuttaa nuo silloiset päätökseni. Tarkoitukseni ei ole tällä tekstillä syyllistää ketään, vaan levittää tietoa, jotta kukaan ei toimi kuten minä ja tietämättään tue sellaista toimintaa, jota ei halua tukea.

Elephant Nature Park on norsujen turvasatama

Maailmalla turistille kaupataan jos jonkinlaisia eläinaktiviteetteja ja onkin hyvä muistaa, että rahan liikkuessa on harvoin kyse eläimen parhaasta. Valitettavasti se kaikkein eläinystävällisin vaihtoehto olisikin useimmiten jättää eläimet kokonaan rauhaan.  Joitakin vaihtoehtoja silti on: kirjoitin esimerkiksi jo kesällä viidakkoseikkailustamme Pohjois-Thaimaassa, jossa pääsimme muun muassa bongaamaan luonnonvaraisia Aasian elefantteja. Lisäksi noin 60 kilometrin päässä Chiang Main kaupungista on myös toisenlainen paikka, jossa norsuilla on hyvä olla.


Puistossa on myös muutamia poikasia, joista osa on syntynyt siellä ja osa pelastettu kauheista oloista. Kuvassa kolme kuukautta vanha Dok Rak – villi naskali, joka usein laittaa koko lauman juoksemaan perässään.

Elephant Nature Park eroaa Thaimaan muista norsunähtävyyksistä merkittävästi: se on vammautuneiden ja kaltoin kohdeltujen elefanttien turvasatama ja vanhainkoti, joka pelastaa eläimiä huonoista oloista ja tarjoaa niille onnellisen ja vapaan loppuelämän. Puisto on olemassa ensisijaisesti elefantteja eikä ihmisiä varten. Täällä et pääse ratsastamaan norsulla, ne eivät esitä sinulle sirkustemppuja eivätkä taatusti maalaa tauluja. Sen sijaan pääset kävelemään niiden keskelle ja voit seurata niitä niiden luonnollisissa touhuissa, niiden itse muodostamissa laumoissa.


Jokian tarina on yksi puiston sydäntäsärkevimmistä. Se työskenteli laittomalla metsätyömaalla ja sai lopulta keskenmenon työn touhussa. Elefanttiäidin ei annettu edes pysähtyä katsomaan, onko sen poikanen kunnossa ja ruumis murskautui tukkien alle. Masentunut Jokia kieltäytyi jatkamasta työtä, jonka seurauksena sen omistajat sokeuttivat elefantin molemmat silmät. 


Me vietimme puistossa yhden tunteidentäyteisen lauantaipäivän. Surullisia eläinkohtaloita paikassa riittää ja olin päivän aikana monta kertaa kyynelissä kuunnellessani näiden lempeiden jättien elämäntarinoita. Ennen kun ne saivat puistosta paremman kodin, ovat elefantit ehtineet työskennellä järkyttävissä oloissa sirkuksissa, laittomissa metsätöissä, kadulla kerjäämässä ja turistien ratsuina. Norsujen silmiä oli puhkottu, niiden torahampaita oli leikattu moottorisahalla ja kynsiä revitty irti, nahkaa oli vaurioitettu ja muutama oli jopa astunut maamiinaan ja jäänyt vaille kunnon hoitoa. Monen ratsuna toimineen norsun selässä näkyi pysyvästi selkärankaa vahingoittaneen painavan rautatuolin jättämät vammat. Fyysisten vaurioiden lisäksi monella puiston elefanteista on vuosien kaltoinkohtelun seurauksena myös vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Aasian norsulla on tunnetusti pitkä muisti – ne eivät unohda kokemiaan kauheuksia koskaan.

Sokea Jokia löysi itselleen pian puistoon päästyään norsuystävän, joka toimi sen silminä ja oppaana minne ikinä se menikin. Valitettavasti Jokian ystävä menehtyi viime vuonna, mutta nyt se on löytänyt itselleen uuden perheen. Norsulauman väliset siteet ovat todella vahvat.


Vaikka paikan yllä roikkuukin murheellisten muistojen pilvi, oli kokemus silti kaunis ja silmiä avaava. Tunnelma puistossa on lämminhenkinen, sillä kaikkea värittää tieto siitä, että elefantit ovat nyt hyvässä hoidossa. Niistä pidetään mahdollisimman hyvää huolta ja ne saavat käyttäytyä vihdoin niille lajiominaisella tavalla ja kulkea täysin vapaasti puiston laajoilla tiluksilla. Niiden asiat ovat nyt hyvin.

Vastuu on turisteilla 

Lopuksi haluan todeta, että vielä parempi vaihtoehto olisi, jos tällaisia paikkoja ei tarvittaisi ja norsut saisivat laukata ja löntystää luonnossa juuri niin villeinä ja vapaina kuin niiden kuuluukin. Myös Elephant Nature Parkissa eläimet joutuvat jossain määrin altistumaan päivittäisille turistivirroille ja valokuvaamiselle, jotta niiden ylläpito, hoito ja ruokinta saadaan kustannettua. Se on meidän ihmisten syytä.

Kolmevuotias Navann on ilkikurinen vekkuli, joka rakastaa jahdata sekä puiston koiria että ihmisvieraita. Onnekas poika on syntynyt puistossa eikä tiedä mitään laumansa vanhempien jäsenten kokemista kauhuista, ja hyvä niin.

Muistathan siis, että norsut työskentelevät ratsuina ja sirkuksen vetonauloina juuri niin kauan kuin maksavia turisteja riittää. Kannattaa olla tarkkana siitä, mihin rahansa laittaa, sillä nykyään vaikka millaista toimintaa markkinoidaan kestävänä ekoturismina. Sanat sanctuary, conservation ja eco tourism eivät yksinään vielä tarkoita paljoakaan.



Jos haluat nähdä elefantin mene safarille tai etsi käsiisi paikka, johon voit oikeasti luottaa. Niissä paikoissa elefanteilla ei ratsasteta eikä niillä teetetä temppuja, vaan ne saavat olla rauhassa ja touhuta omiaan. Niissä paikoissa ihminen on vain sivuroolissa.

Lue myös kertomukseni viidakkosafarista Pohjois-Thaimaassa, jossa pääsimme bongaamaan villejä elefantteja.

Lisää Elephant Nature Parkin asukkaiden elämäntarinoita löydät täältä.

Pai on Thaimaan rennoin ja sympaattisin hippikylä

Kun on pitkään aloillaan yhdessä paikassa työskentelemässä, alkaa elämä helposti asettua arkisiin uomiinsa oli sitten missä päin maailmaa tahansa. Me havahduimme noin viikko sitten siihen, että päivät Chiang Maissa ovat alkaneet jokseenkin kangistua kaavoihinsa ja noudattelevat tuttuja ratoja jo vähän liiankin tarkasti. Toistuvia rutiineja rikkoaksemme päätimmekin ottaa auton alle ja lähteä viikonloppureissulle Paihin. Idea osoittautuikin mitä mainioimmaksi, sillä tuo pikkuruinen hippien valtaama vuoristokylä on todella miellyttävä paikka, eikä vähiten luontonsa puolesta!

Pai sijaitsee vain noin 130 kilometrin päässä Chiang Maista, mutta matka ottaa autolla silti kolmisen tuntia, sillä eteneminen mutkikkaalla vuoristotiellä on melkoisen hidasta. Serpentiinitie kiemurtelee kiemurtelemistaan ja yhteensä matkan varrella onkin huikeat 762 mutkaa – joku todella siis ON laskenut ne! En yleensä kärsi matkapahoinvoinnista, mutta tämä tie saa monen paatuneemmankin autoilijan vatsan kiertämään. Niin myös minun, ja menomatka sujuikin jokseenkin vihreissä tunnelmissa muutoinkin kuin maisemien osalta.


Pai on kuin maalaisversio Bangkokin reppureissaajien pesittämästä Khao San Roadista, mutta näin kovimman turistisesongin ulkopuolella se oli silti juuri sopivan rauhallinen omaan makuuni.

Itse kaupunki on melko pieni ja sen tarjontaan on helppo tutustua kävellen – päästäkseen tutustumaan myös lähiympäristöön kannattaa kuitenkin harkita skootterin vuokraamista.

Ehdottomasti kauneimmillaan Pai onkin juuri silloin, kun kylästä lähtee pois kiertelemään ympäröivää maaseutua. Keskustan ulkopuolella viljelykset levittäytyvät lähes silmän kantamattomiin ja maisema on etenkin näin sadekaudella uskomattoman vehreä. Taustalla kohoavat vuoret ovat kuin piste iin päälle.

Varsinaisia nähtävyyksiä Paissa ei kauheasti ole ja aika siellä kuluukin rennosti elellessä ja hetkestä nauttiessa. Retkiä voi tehdä läheisille vesiputouksille, kuumille lähteille tai Pain pienelle kanjonille, joka oli ehdottomasti oma suosikkini alueen luonnonihmeistä. Sen kapeita harjanteita pitkin olisi tehnyt mieli seikkailla vaikka kuinka pitkälle.




Paissa on kokoonsa nähden paljon ravintolatarjontaa ja lisäksi kaupingistä löytyy useita omaperäisiä ja boheemeja kahviloita. Illalla pääkadun täyttävät markkinakojut, joista voi ostaa matkamuistoja ja maistella paikallisia herkkuja. Kaupunki tarjoilee kävijälleen lukuisine pikkupubeineen ja musiikkiklubeineen myös tunnelmallista yöelämää.

Pari päivää Paissa riitti meille hyvin, mutta helposti siellä olisi viihtynyt pidempäänkin ihan vain tätä ihmiseloa ihmetellen. Itseni Pai sai ihastumaan Pohjois-Thaimaahan entistä syvemmin: mitä sitten, että merimaisema puuttuu kun saa ihailla tuollaisia vuoristojonoja?

Paras paikka Thaimaassa – Viisi syytä ihastua Chiang Maihin

Pitkän reissaamisen jälkeen olemme olleet jo hetken aloillamme tekemässä töitä, suorittamassa opintoja ja tasapainottamassa talouttamme Thaimaassa  ja mikäpä tähän tarkoitukseen olisikaan parempi paikka kuin edullinen ja ihana Chiang Mai. Se onkin yksi ehdottomia suosikkejani Thaimaan lomakohteista.

Myönnettäkööt, että Amerikan huvittelureissumme jälkeen suhtauduin jopa epäileväisesti siihen, jaksaisinko taas Thaimaan vilskettä ja härdelliä, mutta nuo huolet osoittautuivat nopeasti turhiksi. Erityisesti Chiang Maista on tullut meille vuosien mittaan jo niin tuttu, että tänne saapuessa tuntuu melkein siltä kuin olisi kotiin tullut.

Tässä viisi syytä, joiden ansiosta jaksan ihastua Chiang Maihin kerta toisensa jälkeen uudestaan.

1. Rento tunnelma

Chiang Mai on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin mikään muu näkemäni kohde Thaimaassa. Se on eläväinen opiskelijakaupunki, jossa reppureissaajia ja maahanmuuttaneita digital nomadeja riittää. Turismi ei täällä ole läheskään yhtä räikeää kuin Etelä-Thaimaan vilkkailla lomasaarilla ja hyvä niin. Paikallisetkin ovat täällä ystävällisempiä, kun eivät ole vielä kyllästyneet örveltäviin turisteihin.

Erityisesti mieleeni on trendikäs Nimmanhemin Roadin alue, jossa pääsee ihmettelemään kaupungin modernia sykettä sekä nauttimaan ihanista kahviloista ja ravintoloista. Myös etätöiden tekeminen Chiang Maissa on erityisen helppoa, sillä viihtyisiä ja toimivia etätyötiloja riittää!

Oikeastaan täältä puuttuu vain meri, jota toisinaan sisämaassa pitkään pyörittyäni alan kaipaamaan. Toisaalta Chiang Mai ei olisi rantakohteena sellainen kuin se on nyt: merenrantakaupunkina se olisi todennäköisesti vain yksi turistirysä muiden joukossa.

2. Thaimaan paras kahvilakulttuuri

"Chiang Mai is the Coffee Capital of Thailand", kuten erään suosikkilounasravintolamme omistaja kaupunkia kuvaili. Välillä tuntuu, että hyvää kahvia saa Chiang Maissa joka nurkalta ja jopa minä, joka normaalisti tyydyn jäälatteen ymmärän, että täällä kahvi todellakin on harvinaisen hyvää.



Chiang Main kahvilat ovat miellyttäviä tapaamispaikkoja ja monessa niistä voi käydä halutessaan tekemässä töitäkin. Jos satut mestoille, maistele kahveja ainakin Akha Ama Coffeessa ja Ristr8tto Labissa!

3. Herkullinen ruoka



Pohjois-Thaimaassa syödään paljon ruokaa, jota saattaa olla jopa välillä vaikeaa muualta maasta löytää – ainakaan yhtä herkullisena. Kaikkein kuuluisin pohjoisen erikoisuuksista on Khao Soi, Thaimaan maukkain nuudelisoppa ja oma tämänhetkinen suosikkiruokani.

Chiang Maissa myös kasvissyöjää hemmotellaan ja kaupungista löytyykin useita erinomaisia kasvisruokaravintoloita. Kokeile kaupungissa ollessasi esimerkiksi Anchania ja Bamboo Beetä. Näissä ravintoloissa sitä lihaa ei todellakaan annokseensa kaipaa!

4. Miellyttävä ilmasto

Pohjoisessa Thaimaassa ilma on muuta maata viileämpi, raikkaampi ja lempeämpi, mikä voi etenkin pidemmillä vierailuilla olla jopa helpotus. Kylmimmällä kaudella säät saattavat viilentyä niin, että ulkona tarvitsee jopa takkia!

Keväällä tosin kannattaa ehkä suunnata muualle kuin Chiang Maihin, sillä silloin täällä on tukalan kuuma eivätkä paikallisten maanviljelijöiden ilmaa saastuttavat kaskeamispuuhat auta tilannetta lainkaan – helmikuusta toukokuuhun kaupunki saattaakin olla todella tuskaisa paikka asua.

Lisää aiheesta: Elämää saastepilvessä

5. Pohjois-Thaimaan upeat maisemat

Chiang Maissa on helppo ottaa skootteri tai prätkä alle ja hurauttaa ihastelemaan upeita maisemia. Lähes 600 kilometriä pitkä Mae Hong Son loop tarjoaa huikeat puitteet road tripille, mutta lyhyempiäkin reittejä löytyy.


Hurauta katselemaan auringonnousua Doi Inthanonille tai vieraile vaikkapa paikallisissa vuoristökylissä. Chiang Main alueen vuoret, joet, kuumat lähteet ja vesiputoukset tarjoavat reippaasti nähtävää aktiviteetteja janoavalle matkailijalle.

Lisää aiheesta: Auringonnousu Doi Inthanonilla ja Prätkäretki Naniin

Miltä tuntuu asua muiden nurkissa? Kokemuksia Airbnb:stä

Pohjois-Amerikassa reissatessani pääsin seuraamaan paikallisten ihmisten elämää varmasti lähemmin kuin yhdelläkään aikaisemmalla matkallani. Sain kurkistaa lyhyesti toimeliaan kalifornalaisen yksinhuoltajaäidin arkeen, jaoin Los Angelesissa huoneiston 35-vuotiaana viihdealalle pyrkivän Ericin kanssa ja Coloradossa yövyin vanhassa tunnelmallisessa omakotitalossa kahden boheemin taiteilijatytön sekä heidän koiriensa kera. Näiden hahmojen lisäksi tapasin reissullamme kymmeniä muita ystävällisiä paikallisia – kaikki majoituspalvelu Airbnb:n ansiosta.

Moni tuntee jo varmasti Airbnb:n idean, mutta lyhyesti kiteytettynä palvelu siis tarjoaa matkailijoille vaihtoehtoisen majoitusmuodon hotellien rinnalle. Kuka tahansa voi siis ansaita Airbnb:n kautta lisätuloja vuokraamalla asuntonsa tai vaikka vain huoneen kodistaan reissaajien käyttöön.

Ennen tätä matkaa olen vuokrannut Airbnbn kautta ainoastaan kokonaisia tyhjiä huoneistoja, ja sitä vaihtoehtoa voinkin lämpimästi suositella ihan kaikille: hyvä Airbnb-kämppä päihittää hinta-laatusuhteeltaan helposti monet keskitasoiset hotellit melkein missä päin maailmaa tahansa, mutta erityisesti juuri Pohjois-Amerikassa sekä Itä-Euroopassa. Kannattaa siis reissua suunnitellessa ainakin vähän tutustua valikoimaan!

Jenkeissä Airbnb-asuminen tarkoittaa useimmiten käytännössä sitä, että ihmiset vuokraavat kodeistaan ylimääräisiä makuuhuoneita. Toisin kuin Aasiassa, ei tyhjiä asuntoja ole juuri tarjolla tai jos on, niiden hinnat ovat pilvissä. Pienellä budjetilla pääsee kuitenkin paikallisten kotiin jakamaan arkea heidän kanssaan.

Toisten nurkissa asuminen ei todellakaan ollut itsestäänselvä ratkaisu tällaiselle jurolle suomalaiselle, mutta oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisessa on myös puolensa. Parasta koko Airbnb-kokemuksessa Jenkeissä oli ehdottomasti se, millaisia hahmoja saimme kohdata! Oli aivan mahtavaa päästä lyhyesti kurkistamaan näiden hyvin erilaisten ihmisten arkeen ja heidän tapoihinsa. Kaikki tapaamamme vuokranantajat olivat poikkeuksetta todella mukavia ja tuntuivat aidosti välittävän hyvinvoinnistamme.


Raskainta itselleni tässä majoitusmuodossa puolestaan oli varmasti se, että vieraan ihmisen nurkissa pyöriessä täytyy jaksaa osoittaa kohteliaisuutta silloin, jos toinen sattuu olemaan juttutuulella. Jos itse voisin valita, viettäisin mieluiten aamuni kaikessa hiljaisuudessa, mutta muutamassa majapaikassa saimme seuraa jo heti aamiaispöytään. Toivon mukaan en silti järkyttänyt ketään hiljaisella olemuksellani – aina ei vain yksinkertaisesti jaksa antaa ihan sitä parastaan.

Kaiken kaikkiaan Airbnb on mainio tapa asua hotellia edullisemmin, mutta pavelulla on luonnollisesi myös ne huonot puolensa, jotka on hyvä tiedostaa etukäteen. Netissä liikkuu kaikenlaisia kauhutarinoita Airbnb-huijauksista, joten kannattaa pitää järki päässä ja luottaa omaan intuitioonsa. Yllätyksiä voi aina tulla ja mieli onkin hyvä pitää avoimena muutoksille.

Itselleni suurin huolenaihe Airbnb:n suhteen on aina ollut se, millainen ihminen majapaikassa on vastassa. Palvelun laadunvalvonta kuitenkin perustuu vertaisarviointiin, eli käyttäjät voivat lukea entisten asiakkaiden arvosteluja huoneistoista. Me olemmekin olleet tästä erityisen tarkkoja ja lukeneet aina huolella kaikki palautteet läpi sekä valinneet yösijaksi ainoastaan neljän ja viiden tähden paikkoja. Ehkäpä juuri tämän tarkkuutemme vuoksi olemme toistaiseksi onnistuneet tyystin välttämään huonot kokemukset. Vaikka palvelua on tällä reissulla hyödynnetty todella runsain mitoin, en silti voi kuin kehua.


Parhaimmillaan Airbnb tarjoaa edullista majoitusta kauniissa asunnoissa sekä mahdollisuutta elää paikallisten ihmisten keskellä kuin yksi heistä.

Oletko itse kokeillut Airbnb:tä ja millaisia kokemuksia sinulla siitä on?

Jos käytät Airbnb:tä ensimmäistä kertaa, saat tämän Airbnb-linkin kautta 24 euroa alennusta varauksestasi. Samalla myös minä saan saman summan omalle Airbnb-tililleni seuraavaa majoitusta varten.

Unelmien road trip Amerikassa – vinkkejä matkalle

Onnistunut Amerikan road trip vaatiin jonkun verran etukäteissuunnittelua. Monelle Amerikassa enemmän matkustaneelle tämän tekstin asiat ovat varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta tässä muutama vinkki ensikertalaiselle. Suurin osa neuvoista koskee nimenomaan roadtrippailua Jenkeissä, osa yleisesti Yhdysvaltoihin matkustamista.

Ihan lopuksi kerron vielä tarinan siitä, kuinka yksi tyhmä erhe oli pilata koko matkamme.

Varaa auto ajoissa

Auton vuokraaminen on luonnollisesti yksi tärkeimpiä tekijöitä onnistuneen road tripin kannalta ja olenkin koonnut siihen ja ajamiseen liittyviä vinkkejä erikseen tänne. Tyydyn siis toteamaan tässä ainoastaan, että kannattaa olla selvitellä hintoja ja vertailla vuokraamoja hyvissä ajoin.

Ennakoimalla säästät hermojasi ja mahdollisesti myös rahapussiasi: esimerkiksi meille valkeni vasta Coloradossa paikan päällä Denverin huono vuokra-autotilanne ja siitä johtuneet älyttömät hinnat, mutta siinä vaiheessa asian kanssa oli yksinkertaisesti vain pakko elää.

Suunnittele etukäteen

Suunnittele ja fiilistele reissua jo etukäteen! Katso vähintään paikat, missä haluaisit käydä, merkitse ne karttaan, tarkista etäisyydet ja jaa kilometrimäärä käytettävissä olevilla päivillä.



Älä kuitenkaan pingota liikaa: Pohjois-Amerikka on valtava, etkä millään ehdi nähdä kaikkea yhdellä kertaa. Poimi parhaat päältä ja jätä suunnitelmiin tilaa myös muutoksille. Kannattaa pitää korvat auki paikallisten suosituksille ja googlettaa vielä paikan päällä niitä kaupunkeja ja kohteita, joihin olet menossa.

Sanoisin, että yleisesti ottaen yhdelle päivälle ei ehkä kannata ottaa kuin yksi varsinainen nähtävyys tai kohde, jossa haluaa käydä. Etäisyydet ovat pitkiä ja ajamiseen kulutetun ajan lisäksi on kiva tutustua niihin valittuihin paikkoihin kunnolla ilman turhaa kiirehtimistä.

Jätä suunnitelmiin myös tilaa

Road tripin aikataulua ei ehkä kannata vetää ihan äärirajoille. Me tosin itse teimme tietysti juuri näin ja paahdoimme paikasta toiseen varaamatta yhtään ylimääräisiä pysähdyspäiviä kohteisiin.

Näinkin voi toki halutessaan toimia, mutta silloin kannattaa varautua siihen, ettei kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan: esimerkiksi hehkuttamani Valtatie 1:n varrella alkoi pari viikkoa vierailumme jälkeen yksi alueen historian suurimmista maastopaloista ja puistoja, leirintäalueita sekä teitä jouduttiin hetkellisesti sulkemaan pitkin Big Surin rannikkoa. Meillä kävi tuuri, kun ehdimme välttää tämän kaaoksen ja saimme nähdä kaikki ne paikat, jotka halusimmekin.


Nyt myöhemmin olen kyllä miettinyt, kuinka kurjaa olisikaan, jos vaikkapa kauan odotettu Grand Canyonin vierailu olisi estynyt esimerkiksi ukonilman takia ja jälkiviisaana jättäisinkin suunnitelmiin ehkä hieman enemmän ilmaa mahdollisten yllätysten varalle.

Aikainen lintu madon nappaa

Ajopäivinä liikenteeseen kannattaa lähteä suhteellisen aikaisin aamulla ja jättää mieluummin iltoihin ylimääräistä aikaa. Yritä päästä seuraavaan kohteeseen ennen auringonlaskua: pitkän päivän jälkeen pimeällä ajaminen on oikeasti kurjaa ja tilannetta pahentaa se, ettei Yhdysvalloissa ole katuvaloja kaupunkien ulkopuolella juuri missään.

Majoittuminen

Majoituksia voi toki halutessaan katsella hyvissä ajoin, mutta niitä saa varattua melko helposti myös ihan paikan päälläkin. Me käytimme yöpymiseen pääosin Airbnb:tä ja varasimme majoitukset etukäteen yleensä kohde tai pari kerrallaan: aina asetuttuamme johonkin aloimme etsiä seuraavasta kohteesta mahdollisimman hyvää hinta-laatusuhdetta Airbnb:n kautta.



Motelleista ei USA:ssa todellakaan ole pulaa ja moni roadtrippaaja taitaakin vain pysähtyä johonkin matkan varrella vastaan tulevaan yöpaikkaan. Itse halusin pitkien päivien jälkeen olla varma siitä, että siisti yösija löytyy helposti ilman kiertelyä motellista toiseen, joten meille majoitusten varaaminen pari päivää etukäteen toimi hyvin. Yövyimme matkan aikana muutamaan otteeseen motelleissa ja hotellin otimme ainoastaan Vegasissa, jossa hinnat ovat huomattavasti muuta maata alhaisemmat – muuten tosiaan suosimme Airbnb:tä.

Varo bed bugeja

Luteet ovat Amerikassa kiusallisen yleinen ongelma: niitä saattaa olla jopa viiden tähden hotelleissa. Jos yövyt hotelleissa tai motelleissa löytyy aiheesta yleensä helposti tietoa ihan vain "motellin nimi+bed bug" googlamalla. Kannattaa tarkistaa myös Bed Bug Reports ja Bed Bug Registry. Airbnb:ssä ihan samanlaista mahdollisuutta ennakointiin ei tietenkään ole, mutta lue edellisten yöpyjien arviot huolellisesti ennen varauksen tekemistä.

Tarkista huone ja sänky bed bugien varalta joka yö. Laukut tai rinkat kannattaa sijoittaa pöydälle tai telineen päälle mahdollisimman kauas sängystä ja kokolattiamatoista, sillä luteet viihtyvät erityisen hyvin kankaissa ja pienissä kolosissa.

Ellet ole tarkkana, luteet kulkevat vaatteissa ja muissa matkatavaroissa helposti mukaan kotiin asti. Jos ne pääsevät kotiutumaan, on ongelmasta todella hankala päästä enää siinä vaiheessa eroon. Luteet kuitenkin kuolevat kuumuudessa: New Yorkin matkamme jälkeen me pidimme matkatavaroita suosiolla pari yötä ensin terassilla, josta kannoimme ne rinkkoineen päivineen suoraan melkein 80-asteiseen saunaan pariksi tunniksi. Sama projekti on varmasti edessä myös tämän maailmanympärimatkamme jälkeen.

Ruokailu ja aamupalat

Aamupalaa ei Jenkeissä ole tarjolla läheskään kaikissa motelleissa ja jos onkin, se on usein ravitsemuksellisesti surkea: sokerimurot, valkoinen paahtoleipä, hillo ja mehu taisivat olla yleisimmät tarjottavat. Skippasimme nämä suosiolla ja huolehdimme aamupalamme itse.

Airbnb:ssä on toisin: joissakin majoituksissamme omistajat jopa kokkasivat meille aamiaisen, vaikka tällaista luksusta emme todellakaan odottaneet. Aamupalattomissa paikoissa on helpointa ostaa itselleen jääkaappiin valmiiksi hedelmiä, jugurttia ja mysliä. Airbnb:ssä keittiötilat kannattaa hyödyntää ja kokata itselleen juuri sellainen aamupala, jollaista kaipaa.

Muuten me söimme melkein kaikki ateriamme ulkona ja ruokailut olivatkin auton vuokraamisen ja majoitusten lisäksi suurimpia matkakulujamme. Pikaruokapaikat eivät Yhdysvalloista helposti lopu ja valikoimaa riittää. Moottoriteiden varsilla on usein kyltit ennen liittymiä, joista näkee nopealla vilkaisulla, mitä ruokapaikkoja edestäpäin löytyy.


Oikeasti hyvää ja terveellistä ruokaa onkin sitten asteen vaikeampi löytää ja puolentoista kuukauden matkallamme tuli syötyä jopa yllättävän huonosti. Jälkiviisaana yrittäisin ehkä kiinnittää tähän seuraavalla reissulla enemmän huomiota ja suunnitella ruokailuja vähän paremmin.

Verot ja tipit

Amerikassa tippi ei tarkoita vapaavalintaista juomarahaa, vaan pakollista palvelupalkkiota. Palvelukulttuuri Jenkeissä on todella hyvä, ja esimerkiksi tarjoilijat todellakin työskentelevät tippiensä eteen. Tippaamattomuus on törkeää ja juomarahaa kuuluu antaa niin kauan kuin palvelu ei ole ollut todella ala-arvoista.

Tippiä jätetään 15–20 prosenttia laskun verottomasta loppusummasta: esimerkiksi me jätimme useimmiten noin 18 prosenttia. Luottokortilla tippaaminen on tehty erityisen helpoksi: allekirjoitettavaan kuittiin kirjataan tippisumma sille varatulle riville ja summa veloitetaan kortilta.

Itsepalvelupaikoissa, joissa ei ole pöytiintarjoilua on yleensä kassalla tippipurkki ja tippaaminen jää oman harkinnan varaan. Jos käyt usein samassa paikassa, on kohteliasta jättää purkkiin välillä dollari tai pari.

Vakuutukset kuntoon!

Matkustaminen ilman vakuutusta on yksinkertaisesti typerää. Jos vakuutuksen ottaminen tuntuu epärelevantilta, mieti onko sinulla varaa siihen, että ilman vakuutusta reissun loppuhinnaksi saattaa läjähtää kymmeniä tuhansia euroja. Myös perusterve ihminen voi joutua liikenneonnettomuuteen tai kompastua portaissa.

Terveydenhuollon kustannukset ovat Yhdysvalloissa erittäin korkeat ja sairastuminen voi koitua yllättävän kalliiksi, joten kattava matkavakuutus kannattaa huolehtia kuntoon hyvissä ajoin ennen matkaa.

ESTA tarina siitä, miten EI kannata toimia

Ennen matkaa täytyy internetissä anoa Yhdysvaltain tulli- ja rajavalvontaviranomaisilta sähköinen matkustuslupa, jolla viranomaiset varmistavat ilman viisumia matkustavien henkilöiden kelpoisuuden matkustaa USA:han. Se riittää, jos reissussa on alle 90 päivää – ilman ESTA:a ei ole maahan tulemista. Hakemus on helppo tehdä ja maksaa netissä, mutta huolehdithan sen kuntoon hyvissä ajoin.

En olekaan täällä blogin puolella kertonut, kuinka melkein onnistuin mokaamaan tämän. ESTA on 
voimassa kaksi vuotta myöntämispäivästä ja meillä olikin (tai siis piti olla) voimassa olevat hakemukset vuoden 2015 New Yorkin reissultamme. Tarkistimme vielä yhdessä miehen ESTA:n ja totesimme, että kyllä näin on – ei tarvitse siitäkään sitten murehtia. Paitsi, että itsehän olin uusinut passini tässä välissä, enkä muistanut asiaa enää lainkaan!

Homma selvisi vasta Tokiossa lentokentällä, kun silminnähden vaivaantunut japanilainen lähtöselvitysvirkailija ilmoitti meille hienovaraisesti, että rouvan ESTA:ssa on nyt jotain vikaa. Hikikarpalot otsalla lähdimme nakuttamaan uutta hakemusta hirveällä kiireellä, ja tietenkin wi-fi pätkäisi juuri siinä vaiheessa, kun piti edetä maksuvaiheeseen. Voin kertoa, ettei ollut itku kaukana!

Loppu hyvin, kaikki hyvin – kuten sanoin, on prosessi onneksi helppo, vaikkakin pitkää ESTA-lomaketta täyttäessään pääseekin selvittämään perustietojen lisäksi muun muassa omia yhteyksiään natsi-Saksaan. Pienen tuskailun jälkeen saimme kuin saimmekin uuden hakemuksen sisään ja maksettua ja selvisimme onneksi säikähdyksellä. Oma tyhmyys kyllä hävettää vieläkin.

Säästä siis itseäsi, hoida homma hyvissä ajoin ja tuplatsekkaa vielä, että asia on oikeasti kunnossa. Hyvä ennakkovarautuminen kaikilta osin tekee reissustasi varmasti miellyttävämmän ja sujuvamman.

Kauneimmat näkemäni maisemat – Amerikan reissun yhteenvetoa

Paljastinkin jo Jenkkilän road trippimme alussa täällä blogin puolella, että suhtautumiseni Amerikan ihmemaahan oli ennen matkaamme hieman ristiriitainen. Periaatteessa haaveissa kyllä oli pidempään siinnellyt muun muassa road trip halki maan ja esimerkiksi Grand Canyonin näkeminen, mutta siitä huolimatta reissumme suuntautuivat kerta toisensa jälkeen Kaakkois-Aasian paratiisirannoille, Eurooppaan tai jopa Väli-Amerikkaan ja Afrikkaan. Syystä tai toisesta Pohjois-Amerikka jäi aina ajatuksissa taka-alalle ja muut kohteet ajoivat ohi. Matkan alussa olinkin vähän kysymysmerkkinä sen suhteen, mitä odottaa tulevalta. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Sitä on vaikea edes kuvailla, miten mieli onkin voinut muuttua tuon puolentoista kuukauden aikana. Meillä oli aivan mahtava reissu!

Ihmiset Amerikassa ovat todella ystävällisiä – asia, jonka periaatteessa tiesin etukäteen, mutta jota en kuitenkaan oikeasti ihan käsittänyt. Meidät otettiin kaikkialla poikkeuksetta avosylin vastaan oli kyse sitten Airbnb-majoituksesta, kahvilasta, ravintolasta tai ihan vaan vaikkapa ruokakaupan kassasta. Monen suomalaisen mielestä jenkkien small talk -kulttuuri saattaa tuntua pinnalliselta, mutta väitänpä, että voisimme myös oppia siitä jotakin. Itselleni tuli aivan yllättävän hyvä mieli esimerkiksi siitä, kun ruokakaupassa aivastaessani jopa jostain kaukaa hyllyjen takaa kajahti hyväntuulinen "bless you" -toivotus. Eikä ollut kerran tai kaksi, kun täysin vieras ihminen pysähtyi kadulla hetkeksi kohdallemme vain jakaakseen ääneen jonkin päivää piristäneen kohteliaisuuden. Hymyt, katseet ja tervehdykset ovat yksinkertainen ja helppo tapa saada toinen ihminen tuntemaan olonsa näkyväksi, ja tämän taidon amerikkalaiset todellakin hallitsevat.

Parasta reissullamme olivat kuitenkin ehdottomasti kaikki ne uskomattomat maisemat, joihin saimme hetkellisesti sujahtaa osaksi. Toki tiesin aina, että Amerikassa on runsaasti kaunista luontoa, mutta enpä silti vain käsittänyt, kuinka mahtipontisen upeita paikkoja sieltä oikeasti löytyy ennen kuin pääsin näkemään ne omin silmin. Niiden kauneutta on vaikea edes pukea sanoiksi!

Kaiken kaikkiaan Kaliforniassa ja Coloradossa viettämämme aika on ehdottomasti yksi parhaista matkakokemuksistani koskaan. Tässä vielä kertauksena suosikkejani matkan varrelta – ei muuten ollut helppoa koota tätä listaa, joten kaikki postaukseni USA:n kokemuksista löydät täältä.

Kalliovuoret Coloradossa









Kävimme Coloradossa kahteen eri otteeseen vierailulla Rocky Mountain National Parkissa ja kerran Mount Evansilla. Seikkailumme Kalliovuorilla eivät unohdu minulta varmasti koskaan, sillä kyseessä on aivan mieletön kohde.

Tundran peittämä maa, jylhät vuoret, mahtavat vaellusreitit sekä vehreät niityt ja metsiköt ovat ulkoilmaihmiselle todellinen unelmien täyttymys. Kalliovuoret sytyttivät itsessäni mielettömän rakkauden vuoristoja kohtaan ja nyt haaveissa siintääkin muun muassa vaellus Alpeilla.











Tarkemmat kertomukseni Kalliovuorilta löydät täältä.

Grand Canyon

Ehkä itsestäänselvää, mutta eihän tätä oikein voi jättää listalta poiskaan! Grand Canyon on keikkunut omalla bucket listilläni jo vuosia. Jo siitäkin syystä kanjoni oli ehdottomasti road tripillämme yksi eniten odottamiani kohteita, eikä se aiheuttanut pettymystä.

Täytyy tosin myöntää, ettei se myöskään noussut suurimmaksi suosikikseni: huikeita paikkoja vain yksinkertaisesti oli reissullamme niin paljon, että parasta on täysin mahdotonta valita. Siitä huolimatta Grand Canyon on niin uskomaton, että sain nieleskellä liikutuksen kyyneleitä kanjonin reunalla istuskellessani. Jonakin päivänä haluan päästä vielä alas kanjoniin vaeltamaan ja melomaan.




Postaukseni Grand Canyonilta voi lukea täällä.

Yosemiten kansallispuisto

Yosemiten kohdalla ei ylisanoja ole täällä blogin puolella säästelty ja kaikille reissupostauksiani vähänkin lukeneille on varmasti selvää, mitä siitä ajattelen. Tämä uskomaton kansallispuisto nosti ihokarvat pystyyn, loksautti leuat auki ja teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että muistelen sitä taatusti vielä kiikkustuolissakin.



Totta puhuen miinuksena täytyy silti korostaa sitä, että Yosemite alkaa olla kauneutensa vuoksi jo vähän liiankin ruuhkautunut. Jos kävijämäärät kasvavat vielä paljon nykyisestään, en tiedä kuinka nautinnollista siellä vieraileminen voi enää olla. Onneksi kansallispuiston alue on suuri ja sieltä löytyy edelleen paljon alueita, joissa saa edelleen olla ihan omassa rauhassaankin.

Kaikki postaukseni Yosemitesta löydät täältä.

Pacific Coast Highway ja Big Sur

Mitäpä olisi Kalifornian road trip ilman tätä uskomatonta maisemareittiä? Highway 1 on klassikko, joka todella tekee Kaliforniasta autoilun arvoisen paikan. Maisemat ovat kuin postikortista ja satoja kilometrejä pitkä tie tarjoilee kauniita näkymiä koko rannikon mitalta. Mieletön kokemus!




Pacific Coast Highwayn fiilistelyjä löydät täältä.

Redwoodin kansallispuisto

Pohjois-Kalifornian on sumuisuudessaan todella viehättävää aluetta ja sanoisinkin, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa ehdottomasti lähteä tutustumaan myös näihin seutuihin eteläisen Kalifornian lisäksi. Tunnelmaltaan pohjoinen on aivan erilainen, mutta todella miellyttävä paikka.

Aivan erityisen vaikutuksen itseeni teki Redwoodin kansallispuisto: siellä jos jossain ihminen saa todellakin tuntea itsensä pieneksi!






Kirjoitukseni Redwoodin kansallispuistosta löytyy täältä.

Ihan älyttömän hienoja kokemuksia, joista tässä listattuna ei ole vielä puoliakaan. Amerikan vierailu nielaisi matkabudjetistamme leijonanosan, mutta siitä huolimatta ei kyllä kaduta sitten yhtään. Niitä tunteita ja fiiliksiä, mitä tuolla pääsi kokemaan ei vain yksinkertaisesti voi rahassa mitata. Joten en voi kuin todeta, että ihmiset menkää, tehkää ja toteuttakaa niitä suurimpia unelmianne! Se on paras lahja, jonka kukaan voi itselleen antaa.