Elämää saastepilvessä



Tänään aamulla heräsin outoon näkyyn: Chiang Main taustalla kohoava vuori oli kadonnut. Sen näkyvyys toki vaihtelee päivittäin pilvisyydestä riippuen muutenkin, mutta nyt siitä ei hahmottanut edes ääriviivoja. Se oli kadonnut saaste- ja savusumukerroksen taakse.

Ilmanlaatuindeksi pyörähti täällä päivän aikana noin kahdessasadassa. Ihmiselle turvallinen lukema on alle viisikymmentä. Vertailun vuoksi: Helsingissä sama luku oli tarkistaessani 23 ja toisaalta Pekingissä se on pahimmillaan huidellut jopa 900:ssa ellei korkeammallakin. Vaikka Kiinassa alle 200:n oleva lukema tarkoittaa pahimmilla saastealueilla suorastaan hyvää ulkoilukeliä, oli tämä Suomen raikkaaseen ilmanlaatuun tottuneelle melkoinen järkytys. Ilman voi haistaa, maistaa ja nähdä. Se tuntuu karhealta kurkussa ja kirvelee silmissä.

Tämä ongelma oli meillä kuitenkin tiedossa jo ennen tänne saapumista, sillä Pohjois-Thaimaassa alkaa alkuvuodesta niin sanottu savukausi, jonka aikana viljelijät valmistelevat riisipeltoja uutta viljelyä varten polttamalla edellisestä sadonkorjuusta jääneet roskat. Kuiva ja kuuma ilmasto aiheuttaa myös metsäpaloja, mikä taas aiheuttaa lisää savua ja saastetta ilmakehään. Ja täällä kun ei meri-ilma puhaltele, jää sakea savukerros pitkäksi aikaa leijumaan tukalaksi peitoksi kaupungin ylle. Savukauden pitäisi onneksi näinä päivinä tulla tiensä päähän, joten toivottavasti pääsemme taas pian hengittelemään raikkaampaa ilmaa. Terveellistä kun tämä sitkeä savusumu ei missään mielessä ole.

Hurjat saastelukemat saivat kuitenkin miettimään sitä, miten valheellisen kuvan Suomessa helposti saa maapallon tilasta. Vaikka ongelma on siellä toki tiedossa, sitä on vaikea käsittää jos itse ei ole kokenut vastaavaa. Ajattelen kauhulla niitä ihmisiä, joille tällainen ympäristö on arkipäivää. Tuntuu järjettömältä ajatukselta, että Kiinan suurkaupungeissa miljoonat ihmiset elävät päivästä toiseen paljon Chiang Maita sakeammassa saastepilvessä eikä ratkaisua ole lähitulevaisuudessa näkyvissä. Tämä ei voi olla kestävää. Aasiaa hehkutetaan talouskasvun timanttina, mutta millä hinnalla?

Chiang Maissa ongelma on sentään jokseenkin väliaikainen, vaikkakin jokavuotinen. Ulkona ei juuri nyt tee mieli viettää aikaa, mutta ainakin ilmansaasteet toimivat tehokkaana opiskelumotivaattorina. Oli jo aikakin saada koulutehtäviä hieman eteenpäin. En kuitenkaan voi vilpittömästi suositella Pohjois-Thaimaassa vierailua tähän vuodenaikaan. Viime kerralla toukokuussa täällä vieraillessamme ilmanala oli kuitenkin jo huomattavasti raikkaampi - sitä odotellessa siis.

Ei kommentteja