Pieni paratiisi Nusa Lembongan

Turistimassat ja kaikenlaiset kaupustelijat ovat ehdottomasti Balin suosion suurin kääntöpuoli. Rauhaa hektiseltä turistimeiningiltä tarjoaa muun muassa pieni Nusa Lembongan -saari, joka sijaitsee vain noin puolen tunnin pikavenematkan päässä Balin saarelta. Sinne myös me päätimme suunnata, kun Ubud ja sen ympäristö alkoi käydä tutuksi.

Nusa Lembongan on täynnä pikkuruisia kuunsirpin muotoisia rantoja, joiden vesi on kirkasta ja kauniin turkoosia. Mikään vuoden rantakohde saari ei kuitenkaan missään nimessä ole, sillä monilla rannoilla meri iskee maihin niin valtavina aaltoina, että uimaan ei pääse. Lisäksi saarella viljellään pajon merilevää, joillakin alueilla vain metrien päässä rantaviivasta. Saaren pohjoispuolelta löytyy kuitenkin useita uimakelpoisia rantoja ja niitä uimakelvottomiakin todella kelpaa katsella. Itse olisin voinut käyttää tuntikausia vain hurjana aaltoilevaa merta tuijotellen.
nusalemnongan6
nusalembongan11 nusalembongan10 nusalembongan8 nusalembongan9
Mitään sen ihmeellisempää tekemistä saarelta ei myöskään löydy: päivät voi täyttää snorklaamalla, surffaamalla ja tutkimalla saarta skootterin kyydistä käsin. Lembonganin ja viereisen Ceninganin tiet käyvät todella huonokuntoisiksi mitä pidemmälle niitä pitkin ajaa eikä kypäriä juurikaan ole tarjolla. Me satuimme onneksemme saamaan hotelliltamme käyttöön ainoat kaksi kypärää, jotka siellä oli saatavilla. Asettaessamme kypärät tunnollisesti päähämme kerta toisensa jälkeen saimme hotellin työntekijöiltä osaksemme pientä ihmettelyä ja naureskelua, sillä eihän niitä nyt kuitenkaan OIKEASTI tarvitse käyttää eikä ainakaan lyhyillä matkoilla… :)

Me vietimme saarella kuusi päivää - monet vierailijat tulevat vain yhdeksi tai kahdeksi yöksi Balilta ja palaavat sitten takaisin. Periaatteessa vajaa viikko on pitkä aika vietettäväksi paikassa, jossa ei ole juurikaan tekemistä, mutta me saimme hyvin aikamme kulumaan ihan vain rentoutumalla ja saaren kauniita maisemia tutkiskelemalla. Kävimme myös snorklausretkellä ja tätä suosittelen aivan ehdottomasti! Korallit alueella vat upeita ja säilyttäneet kauniisti värinsä toisin kuin monissa muissa maailman snorklauskolkissa. Ja niitä kalojahan riitti! Todella sääli, ettei meillä ole vedenalaiseen valokuvaamiseen soveltuvia välineitä, sillä olisin mielelläni jakanut tuon upean kokemuksen tänne myös kuvina. Saarelta tehdään myös snorkkeliretkiä, joilla pääsee bongaamaan mantoja ja uimaan niiden kanssa. Meidän harmiksemme aallokko kävi merellä kuitenkin niin kovana vierailumme ajan, ettei tämä ollut mahdollista.

Kaiken kaikkiaan Nusa Lembongan sijaitsee niin sopivan matkan päässä Balilta, että siellä kannattaa ehdottomasti ainakin käväistä jos näissä maisemissa vierailee.
nusalembongan2

Mount Batur -tulivuori ja sen ympäristö


Ubudin ja lähiympäristön käytyä meille tutuksi päätimme eräänä päivänä hypätä skootterin kyytiin ja suunnata kohti tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa Baturin tulivuorta.

1 717 metriin kohoava Mount Batur on Balin aktiivisin tulivuori, joka purkautui viimeksi 2000-luvun vaihteessa. Moni nousee vuorelle katsomaan auringonnousua, joka onkin varmasti huikea näky. Noin kaksi tuntia kestävä nousu pitäisi kuitenkin aloittaa jo neljän aikaan aamuyöstä, eikä itsestäni tällä kertaa ollut heräämään saati kipuamaan ylös vuoren rinnettä pitkin puoliunessa - ja kun alaskin pitäisi vielä päästä se sama matka. Auringonnousuretket Baturille ovat myös todella suosittuja ja parhaimmillaan vuorella saattaa lukemani mukaan olla parikin sataa turistia pällistelemässä taivaalle nousevaa valopilkkua. Itse nautin eniten tilanteista, missä muita turisteja ei ole liikaa läsnä ja siitäkin syystä skootterilla ympäristöön tutustuminen sai riittää meille. Hyvä niin, sillä siinäkin tuli nähtyä paljon.batur4
batur batur2 Baturilta avautuu näkymä Abang (2 153 m) ja Agung (3 142 m) -tulivuorille. Vuorien välissä sijaitsee Balin suurin kraaterijärvi Danau Batur, joka on kertakaikkisen kaunis. Kiertelimme järveä ja sitä ympäröiviä pikkukyliä skootterillamme. Järven ympäriltä löytyy yhteensä kuusi kylää, joiden asukkaat elävät jatkuvassa valmiustilassa aktiivisen Baturin takia. Tulivuori on purkautunut yli 20 kertaa viimeisen 200 vuoden aikana - viimeksi tosiaan vuonna 2000.

Alueella asuvat ihmiset olivat todella ystävällisiä, jopa jossain määrin tungettelevia. Jokainen tuntui haluavan meistä osansa: toiset vain tervehtivät iloisesti ja saattoivat kysellä, minne matka siinä missä toiset kauppasivat aggressiivisesti omia palveluitaan, tavaroitaan ja retkiään. Harvan ihmisen pääsi ohittamaan ilman, että perään huikattiin vähintäänkin tervehdykset. Keskityimme kuitenkin omiin suunnitelmiimme ja kun kaupustelijoiden ei anna liikaa häiritä, ei heistä yleensä koidu liikaa vaivaa. 
batur5
Järveä ympäröi todella kaunis ja vehreä luonto ja auringonsäteiden valaisevat vuorenrinteet ovat aivan mielettömiä. Alueella kasvaa myös valtavan kokoisia joulutähtiä - ihan niitä samoja, jotka meillä koristavat koteja joulun aikaan. Mitä pidemmälle pikkuruisia teitä ajaa, sitä huonokuntoisemmiksi ne käyvät. Viimeiset kylät ovat jo todella jyrkkien mäkien ja kuoppaisten tienpätkien takana, joten jonkin verran ajotaitoja tarvitaan niiden saavuttamiseksi. Itse en ikinä lähtisi yrittämään, mutta omaan kuskiini luotan kuin kiveen ja istun kyydissä suorastaan huolettomana :) 

Ainiin, ja parhaiden maisemien toivossa järvelle kannattaa suunnata suhteellisen aikaisin aamusta ennen kuin pilvet ehtivät kerääntyä vuorten huippuja ympäröimään. Aamulla alueella on hieman viileämpää, joten matkassa mukana roikkunut neule sai käyttöä jo toisen kerran reissumme aikana.

Bali - surffaajan Canggu ja ihana Ubud

Kahden kuukauden Thaimaassa oleilun jälkeen matkamme jatkui Balille, jossa olenkin halunnut jo pidempään vierailla. Balista puhutaan usein australialaisten Kanarian saarina ja sitähän ne monelta osin ovatkin - mutta myös paljon muuta!

Päätimme välttää pahimman turistirysän Kuta beachin kokonaan ja ensimmäisen viikon majoituimme surffarien suosimassa Canggussa. Kutalla olemme Balin visiittimme aikana vierailleet tasan kerran sen läpi ajaessamme ja se riitti meille. Chiang Main jälkeen jopa Canggu tuntui alkuun makuumme melkein liiankin turistoituneelta, kun ravintolat ja kadut täyttyivät iltaisin australialaisista ja saksalaisista turisteista. Solahdimme kuitenkin nopeasti joukkoon, eikä aurinkoisessa Canggussa voinut olla viihtymättä. Canggu onkin mitä herttaisin paikka, kun sitä lähtee tarkemmin tutkailemaan. Pikkuinen kylä sijaitsee riisipeltojen keskellä ja maisemat ovat suorastaan idyllisiä. Rannallekin pääsee halutessaan helposti ja surffareille todellakin riittää aaltoja jahdattavaksi.
canggu3 canggu2 Viikon kuluttua jatkoimme matkaamme Ubudiin, johon ihastuin Cangguakin lujemmin. Eat, pray, love -elokuvan tutuksi tekemät maisemat riisipeltoineen ovat henkeäsalpaavia ja täällä todellakin vallitsee ihan oma tunnelmansa. Tuttuun tapaan me päätimme ottaa majoituksen hieman syrjemmästä ja olimme päätökseen enemmän kuin tyytyväisiä.

Mitä muuta Ubudissa voi sitten tehdä? Ennen kaikkea nauttia elämästä kaikessa rauhassa. Ubud on paikka, johon tullaan rentoutumaan, joogaamaan ja nauttimaan käsinkosketeltavan leppoisasta tunnelmasta. Kylän keskusta on täynnä ravintoloita, joissa tarjoillaan erilaisia superfoodeja, smoothieita, salaatteja, vegaaniruokaa, ja muita terveellisiä vaihtoehtoja - maistui paremmin kuin hyvin ja lompakkokin keveni mukavasti siinä samalla! Ubudissa voi ostaa taidetta ja kulttuurituotteita todella halvalla kuuluisasta Ubud Marketista ja tutustua todelliseen balilaiseen elämään. Vierailimme tietenkin myös Monkey Forestissa sekä Tegalangin riisiterasseilla, jotka on yksi Ubudin ehkä suosituimpia turistikohteita. ubud2 ubud1 Balin hintataso on Suomeen verrattuna edullinen, mutta Thaimaahan verrattuna mielestäni melko kallis. Ehkä alamme myös jo olla niin tottuneita thaimaankävijöitä, että osaamme jo siellä löytää ne edullisimmat vaihtoehdot vaivatta. Turisteilta pyydetään Balilla muutenkin ylihintaa kaikesta, joten aina kannattaa tinkiä.

Olimme etukäteen saaneet kuulla jonkin verran uhkailua siitä, että huijareita Balilta löytyy ja paljon. Meille balilaiset ovat kuitenkin näyttäytyneet todella vieraanvaraisina, avuliaina ja ystävällisinä ihmisinä, jopa ystävällisempinä kuin kohteliaisuudestaan maailmankuulut thaimaalaiset. Jälleen kerran totesimme myös sen, että skootterin vuokraaminen todella kannattaa: sen kyydissä olemme päässeet näkemään ihania pikkukyliä, kauniita riisipeltoja, jopa koomisen huonokuntoisia teitä, jykeviä temppeleitä, upeaa luontoa ja ihmisiä, joiden hyväntuulisuus ei voi olla tarttumatta. ubud13 ubud12 ubud11 ubud14 Bali tarjoaa lomailijalle rantaa, surffia ja bileitä, mutta halutessaan täältä löytää kyllä paljon muutakin nähtävää ja tekemistä. Ei siis kannata jumittua ensimmäiseen lomakeskukseen, vaan kiertää ja tutustua saareen rohkeasti. Balin todellinen taika on löytyy maaseudulta ja pikkukylistä, ei pahimmista turistivetonauloista.

Lähtisitkö silloin kanssani järvelle? Chiang Main salainen keidas



Olemme jo Balilla Indonesiassa, mutta palataan vielä hetkeksi Thaimaan muistoihin. Chiang Maissa ei tosiaan ole merta mailla halmeilla ja hotellin uima-altaan vesikin oli kuin keitinvettä, joten siellä ei juuri tehnyt mieli lillutella. Sen sijaa tykkäsimme käydä välillä rentoutumassa Huyay Tao -järvellä, joka sijaitsee sopivasti Chiang Main laitamilla. Taas näitä auringonlaskukuvia, mutta kun mä niin tykkään…

Järvi on selvästi lähinnä paikallisten ajanviettopaikka. He tulevat sinne makoilemaan ja syömään rannalla oleviin majoihin, sekä lillumaan vedessä ilmarenkailla. Kiinnitin huomiota myös siihen, että lähes jokainen paikallinen ui vaatteet päällä. Kaikkein parasta järvelle on mennä jokunen tunti ennen auringonlaskua, kun ilma alkaa pikkuhiljaa viiletä. Auringon laskiessa kaikki uimarit kuulutetaan vedestä ylös ja sen jälkeen kauniita näkymiä ehtii vielä ihailla rannalta käsin. Aivan täydellinen rentoutumispaikka. (Täytyy tosin myöntää, että Suomessa järvet ovat kyllä 100 kertaa kauniimpia ja puhtaampia - tässä voitamme kevyesti!)
  jarvi3jarvi1

Sitä rentoutumista onkin tullut tällä reissulla harrastettua varmasti enemmän kuin koskaan - välillä kyllästymiseen asti. Rantaelämä, löhöily, skootterilla ajelu ympäriinsä on toki kivaa, mutta kyllä nämä maisemanvaihdokset tulevat tarpeeseen, jotta mieli pysyy virkeänä. Tekemättömyys on toisaalta siitä hyvä, että se antaa aikaa ajatella. Olenkin aika paljon pohtinut sitä, mitä tapahtuu sitten kun palaamme Suomeen; mihin suuntaan haluan jatkaa, mitä tehdä ja millaista elämää viettää. Toivottavasti siihen mennessä nämä ajatukset ovat selkeytyneet vielä tästäkin. Blogin kirjoitteluinto on vähän hiipunut. Olisi kuitenkin kiva saada tänne muistiin tapahtumia reissun ajalta, että niihin voi myöhemminkin palata. Yritän siis petrata ja ehkä se nyt onnistuu, kun koulu alkaa tältä keväältä olla ohi ja kaikki isoimmat tehtävät on palautettu ja tentit tehnyt. Olen ottanut kesällekin kursseja, mutta vähemmän kuin mitä kevään aikana tuli huhkittua. Voisin jossain vaiheessa varmaan kirjoitella siitäkin, miten opiskelu etänä onnistunut…
  jarvi2

Auringonnousu Doi Inthanonilla



Viikko sitten lauantaina herätys koitti meille jo vähän kolmen jälkeen aamuyöllä. Keräilimme tavarat kasaan ja raahauduimme väsyneinä edellisenä iltana vuokraamaamme autoon. Suuntana oli Thaimaan korkein vuori Doi Inthanon ja tarkoituksena katsella auringonnousua sen huipulta.

Chiang Maista Doi Inthanonin huipulle oli noin kahden tunnin ajomatka, joka sujui pilkkopimeässä pitkin autioita teitä. Muutama tuttumme on taittanut saman reissun skootterilla, mutta siinä pimeydessä ja väsymyksessä olin kieltämättä iloinen, että me päätimme vuokrata auton retkeä varten.

doiinthanon1
doiinthanon3 doiinthanon11

Viimeiset kilometrit kaahattiin vuoren huipulle jo kilpaa auringonsäteiden kanssa, kun valoa alkoi hiljalleen tulvia taivaanrannasta. Vihdoin sain myös rinkassa mukana raahaamalleni takille käyttöä, sillä lämpöasteita vuoren huipulla oli vain 11. Ilma oli aivan uskomattoman raikas hengittää Chiang Main savujen jälkeen - ja se auringonnousu suorastaan henkeä salpaavan kaunis!

Auringon noustua lähdimme lyhyelle, noin kolmen kilometrin vaellukselle lähimaastoon. Tapana on ottaa mukaan paikallinen opas ja niin mekin teimme, vaikka reitti olisi kyllä käveltävissä yksinkin. Oppaan lisäksi saimme kävelylle mukaan hänen pienen, ehkä viisivuotiaan poikansa. Poika olikin hauska seuralainen ja rupatteli koko matkan taukoamatta hyväntuulisesti omia juttujaan thaikielellä. Opas ei juuri englantia puhunut ja antoi meidän lukea faktat reitin varrelta löytyneistä kylteistä. Sen sijaan hän löysi meille pieniä yksityiskohtia, kuten pikkuruisia linnunpoikasia kipittelemässä lehtien alla puiden juurilla sekä erikoisia kirpeitä hedelmiä sademetsän puista - kannatti maksaa se viitisen euroa, minkä oppaan läsnäolo kustansi.

doiinthanon12 doiinthanon4 doiinthanon6

Reitti mutkitteli pilvisademetsän läpi vuoren reunustalle, josta avatui aivan huikea maisema kauas horisonttiin. Vuoren reunalla oli todella tuulista ja takille oli taas käyttöä, vaikka lämpötila oli auringon noustua kohonnutkin pariinkymmeneen asteeseen.

Vaikka Chiang Mai tarjoaa kävijälleen ajankulua jo pelkästään kaduilla maleksien ja ravintoloissa notkuen, olin jo todella kaipaillutkin jotakin muuta tekemistä. Vierailu Doi Inthanoninilla todella kannatti heräämisineen kaikkineen ja nyt ainoastaan mietin, miksi emme tehneet tätä jo edellisellä Chiang Main reissullamme!

Prätkäretki Naniin ja Pohjois-Thaimaan upeille vuorille



Chiang Main ilmanlaatu on ollut viimeisestä kirjoituksestani asti heikko kunnes tänä viikonloppuna asiaan saatiin parin kunnon ukkosmyrskyn myötä viimein helpostusta. Savu on rajoittanut tekemisiä täällä jonkin verran, kun ulkona ei ole tehnyt mieli juuri liikuskella ja sen takia mielikin on ollut välillä maassa. Viikko sitten saimme kuitenkin tarpeeksemme ja päätimme tehdä viikonloppuretken Naniin silläkin uhalla, että savusaaste on ollut paksua ympäri Pohjois-Thaimaata. Riski kannatti, koska Nanissa ja erityisesti sitä ympäröivillä vuorilla savu oli tällä kertaa vähäisempää kuin Chiang Maissa.

Kuivuus on tänä vuonna Thaimaassa kuulemma pahin viimeiseen 65 vuoteen ja ilmeisesti se on saanut paikalliset maanviljelijät innostumaan peltojen ja roskien polttelusta oikein urakalla. Yleensä savukausi on tässä vaiheessa vuotta jo ohi, mutta nyt paikallisetkin ovat ihmetelleet, aikovatko maanviljelijät lopettaa peltojen polttamista lainkaan. Kuivuuden takia palot sitten leviävätkin helpommin ja savusumu peittää alleen koko Pohjois-Thaimaan. Sisällä lymyileminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kyllästyttää, joten päätimme vuokrata moottoripyörän ja ajella sillä pitkin Pohjois-Thaimaan kauniita vuoristoteitä aina Naniin asti. Yövyimme Nanissa kaksi yötä: yhden päivän käytimme sinne ajamiseen, seuraavana tutustuimme lähiympäristöön sekä Doi Phukkan kansallispuistoon prätkän selästä käsin ja viimeisenä päivänä ajelimme takaisin Chiang Maihin.

Huolimatta siitä, että suvussani lähes kaikilla on jonkinlaista moottoripyörätaustaa ja meillä on kotonakin prätkä jo neljättä vuotta, tämä oli itselleni ensimmäinen kerta moottoripyörän kyydissä. Nyt on sitten sekin asia korjattu, sillä ajokilometrejä kertyi viikonlopun aikana noin 800!

prätkäretki

Nan itsessään ei kaupunkina ollut kovin ihmeellinen - oikeammin sanottuna se on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin pikkukaupungit Thaimaassa. Viidestätoista päänähtävyydestä kaksitoista on temppeleitä, eli aika yksipuolista silläkin saralla. Moottoripyöräilijälle ajomahdollisuudet Nanin ympäristössä ovat kuitenkin mitä mainioimmat ja ne ovat jo itsessään hyvä syy vierailla alueella. Mutkittelevat vuoristotiet ja huikeat maisemat ovat todellakin reissun arvoiset ja samalla pääsee näkemään, millaista elämää Thaimaan maaseudulla vietetään.

nan

Paikalliset huomioivatkin meitä yllättävän paljon ja kielitaidon puutteesta huolimatta useampi maalaisukko kävi ihmettelemässä isoa kulkupeliämme. Revittiinpä meidät myös kahvilaa etsiessämme poseeraamaan paikallisten uudenvuoden juhlijoiden kanssa valokuvissa ja niitä kuvia otettiinkin sitten ja paljon - yhdessä ja erikseen.

Juuri kukaan seurueesta ei puhunut kummoista englantia, mutta sen verran saimme selville, että kuvassa kanssamme poseeraa ainakin paikallinen poliisi, opettaja ja muutama sairaanhoitaja. Chiang Maissakin on melko tyypillistä, että meitä farangeja saatetaan tulla pyytämään poseeraamaan yhteiskuviin. Se on jäänyt mysteeriksi, mikä näiden kuvien tarkoitus lopulta on. Ehkäpä paikalliset esittelevät meitä valkonaamoja sosiaalisessa mediassa uusina ystävinään. Juhlaseurue olisi myös kovasti halunnut tarjota meille viskiä. Viis siitä, että moottoripyörääkin piti ajaa! Tyydyimme tällä kertaa monen pettymykseksi kuitenkin nautiskelemaan vain vettä.

nan2
nan8
nan7
nan6

Kaiken kaikkiaan moottoripyöräretki oli loistava tapa päästä tutustumaan tarkemmin Pohjois-Thaimaahan, sen ihmisiin, pieniin maalaiskyliin ja niiden elinoloihin. Saimmepa todistaa omin silmin myös savusaasteen alkusyitä: poroksi poltettuja peltoja, tienpientareita ja ryteikköjä kyllä riitti. Yksi ihan kunnolla käsistä levinnyt palokin osui vastaan ja monta sellaista, joista ei oikein osannut sanoa, onko tuli levinnyt tarkoituksella vai vahingossa.

Maisemat vaihtelivat karuista vehreisiin, mutta kaunista oli silti joka puolella. Voin vain kuvitella, miten upeita nuo vuoristomaisemat ovatkaan vehreällä kaudella, kun jo nytkin teki vain mieli huokailla ihastuksesta.

nan4