Hoover Dam ja Nevadan tuskainen kuumuus


Kieli liimautuu kitalakeen ja silmiä kuivaa. Asfaltilla voisi taatusti paistaa kananmunan. En ole koskaan kokenut tällaista kuumuutta! Piipahdetaan nopeasti vielä Hooverin padolla ennen siirtymistä jenkkireissun seuraavaan osaan, upeaan Coloradoon.

Tämä insinöörityön taidonnäyte auttoi Yhdysvaltoja selvitymään suuresta lamasta 1930-luvulla, ja ehkä juuri siksi siitä on tullut niin kuuluisa. Parhaimpina päivinä padolla vierailee yli viisi tuhatta ja vuodessa jopa miljoona vierailijaa!

Itse olin vähän epäileväinen sen suhteen, kiinnostaako paikka oikeasti. Koska pato oli reitillämme matkalla Las Vegasista Flagstaffiin ja koska tuo perheen insinööri saattoi olla siitä hieman innostuneempi, teimme pienen mutkan matkaan ja kuljimme määränpäähämme Hooverin padon kautta.



Vaihtoehtoina oli jättää auto maksulliseen parkkihalliin (10 dollaria!) tai ajaa padon yli Arizonan puolelle, jossa on kukkulan juurella maksuttomia parkkipaikkoja. Piheinä jätimme auton Arizonan puolelle ja aloitimme tuskallisen kuuman vaelluksen kohti patoa.

Se kuumuus täältä sitten ykkösenä jäikin mieleen. Aivan tuskallista! Mittarissa helotti 43 astetta eikä tuulenvirettä lähimaillakaan. Ja se polttava, tunkkainen kuumuus on aivan eri maata kuin Aasian kostea lämpö, vaikka samoista celsiusasteista puhutaankin. Sana pätsi saa todellakin Nevadassa aivan uuden merkityksen.



Pato itsessään oli...noh, iso pato. Mitä siitä voi sen kummempia sanoa? Paikka ei inspiroinut erityisemmin, mutta tulipahan nähtyä. Yksi päivän parhaista hetkistä oli ehdottomasti silti se, kun kuumuuden näännyttämä turisti pääsi takaisin ilmastoituun autoon istumaan.

2 kommenttia