Yosemite jalkaisin

Yosemiten kansallispuiston tarjonta ei suinkaan jäänyt vain häikäiseviin näköalapaikkoihin, joista viimeksi kirjoitin. Autoilijoiden lisäksi Yosemite hemmottelee myös patikoinnista innostuineita, sillä puistosta löytyy lukuisia hienoja vaellusreittejä niin kokeneemmille eräilijöille kuin sunnuntairetkeilijöillekin.

Useilla Amerikan suosituimmilla retkeilyalueilla on se heikkous, että ne ovat vähän liiankin suosittuja. Niinpä ihan kaikille patikkareiteille ei ole automaattisesti asiaa, vaan suurien vierailijamäärien takia osassa on otettu käyttöön eräänlainen lupasysteemi, jossa retkeilylupa tulee varata etukäteen: tällaisia paikkoja ovat ainakin Yosemite ja Grand Canyon sekä muutama muu kansallispuisto. Yosemitessa 60 prosenttia backcountry-luvista on varattavissa ennakkoon ja 40 prosenttia niistä on saatavilla aikaisintaan edellisenä päivänä.

Pisimmille ja vaikeimmille vaellusreiteille tai telttailemaan ei siis ole asiaa, elleivät luvat ole kunnossa. Päivän patikkareissulle Yosemiteen saa mennä ihan ilman lupaakin, kunhan menee jonnekin muualle kuin Half Domelle ja nukkuu yön puiston alueella hotellissa tai camping-alueella tai sitten kokonaan Yosemiten ulkopuolella. Tiivistettynä siis: jos mielit tehdä pidempiä yön yli -vaelluksia Yosemitessa, ota etukäteen selvää lupa-asioista. Jos taas haluat patikoida vain päivän ajan, se onnistuu helposti ja kannattaa vain etukäteen selvittää, mikä reitti tuntuisi itsestä sopivan pituiselta ja kiinnostavalta. Koska kesä on todellista ruuhka-aikaa Yosemitessa, me päädyimme suosiolla jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Yosemitessa tosiaan voi liikkua halutessaan pelkästään autolla, ja puiston sisäänpääsymaksukin on autokohtainen ($30/auto). Me hankimme koko USA:n kattavan kausikortin, jota suosittelen lämpimästi kaikille, jotka aikovat reissata useammissa kansallispuistoissa samalla reissulla. America the Beautiful -kortti on voimassa vuoden ja kustantaa 80 dollaria – kuulostaa kieltämättä arvokkaalta, mutta summa on täynnä jo siinä vaiheessa, kun takana on Yosemite, Grand Canyon ja jokin kolmas suositumpi kohde.

Jos Yosemitessa tahtoo patikoida useampia reittejä, kannattaa ottaa huomioon että puiston välimatkat ovat pitkiä: siirtyessä autolla paikasta toiseen voi matkaan upota helposti tunti-pari. Kannattaa siis tutustua reitteihin etukäteen ja päättää, mihin haluaa mennä. Meillä oli etukäteissuunnitelma, mutta siitä huolimatta aika tuntui molempina vierailupäivinä loppuvan kesken. Puistossa ei todellakaan ole pakko ihan koko aikaa ajaa, eikä itse asiassa kaikkialle pääse autolla: Yosemite Valleyssa kulkee ilmainen bussi, jolla pääsee suosituimmille nähtävyyksille, patikkareiteille, ruokapaikkoihin sekä puiston sisällä oleviin yöpymispaikkoihin. Oman auton voi siis jättää parkkiin ja käyttää bussia.

Me suuntasimme ensimmäisenä ihmettelemään Merced Grovea, joka on tunnettu erityisesti siellä kasvavista jättiläismäisistä punapuista. Yosemiten tunnetuin punapuukohde Mariposa Grove oli kulkureittiensä osalta jonkinlaisessa remontissa ja meille jäi vähän epäselväksi, pääsisikö siellä käymään vai ei: oli siis helpompaa valita jokin toinen reitti.

Merced Groven kävelyreitti on muutaman kilometrin pitkä ja melko helppokulkuinen maastoltaan. Naureskelimmekin, että ensimmäisen kilometrin olisi voinut helposti ajaa autolla tai rullata vaikka pyörätuolissa. Hymyt kuitenkin hyytyivät, kun laskeutuminen alas laaksoon alkoi: oikeasti reitti ei ollut kovinkaan haastava, mutta helteessä kuitenkin ihan riittävän vaikea.

Alas päästyämme niitä sitten alkoi putkahdella eteteen siellä täällä: valtavat punarunkoiset puut kurkottivat korkeina pylväinä kohti taivasta ja saivat pikkuruisemmat männyt näyttämään kääpiöiltä rinnallaan. Punapuita kasvaa koko maailmassa ainoastaan Kalifornian ja Oregonin osavaltioiden alueella noin 750 kilometriä pitkällä kaistaleella. Yosemien vanhimmat punapuut ovat arviolta noin 2000 - 2400 vuotta vanhoja. Kunnioitettava ikä!

Ihmeteltyämme aikamme valtavia punapuita huristelimme ihailemaan upeaa Glacier Pointia. Sieltä takaisin Yosemite Valleyn suuntaan palatessa vastaan tulee lyhyt vaellusreitti, joka päättyy kauniille metsäniitylle. Kävimme kipittelemässä tuon reitin ja totesimme, että vielä upeammat kukkakedot löytyvät suoraan Glacier Pointilta tulevan autotien varrelta.

Ajaessamme niistä toisen ohi, näin yhtäkkiä peuran juoksevan keskellä niittyä ja pitihän sitä pysähtyä kuvaamaan! Kun ehdimme autosta ulos, oli eläin kuitenkin jo tipotiessään. Siinä sitten harmittelin ja valokuvasin aikani tyhjää niittyä ja totesin lopulta, että se siitä. Ja siinä samassa tuo sarvipää säntäsi autotien yli suoraan eteeni nuuhkimaan kukkasia! Se oli aivan kesy, mutta sen verran vilkas että tätä parempaa kuvaa en saanut kameraan taltioitua. Oli kiva silti tavata ja olihan tuo kukkaniittykin kerrassaan valloittava.



Metsästä löytyi muutenkin jatkuvalla syötöllä kaikenlaista ihmeellistä ihasteltavaksi: eväitään piilottavia oravia, kauniita lintuja, jättiläiskäpyjä ja aivan hämmentävän vihreää sammalta. Kuva ei toista värejä läheskään niin kirkkaina – tuo puiden rungoilla kasvanut jäkälä oli oikeasti melkein neonväristä!







Vielä viimeisenä lähdimme kävelemään päivän päätteeksi Vernal Fall ja Nevada Fall -reittiä, jonka ehdimme patikoida valitettavasti vain puoleenväliin asti – varmasti koko Yosemiten reissumme suurin harmitus! Hämärä alkoi kuitenkin jo laskeutua, emmekä uskaltaneet jatkaa matkaa loppuun asti.

Kävelimme siis vain sillalle asti, josta Vernal-putousta näki hieman. Reitin pituus tähän asti oli vain noin kilometrin, mutta matka oli jatkuvaa nousua. Tie on kuitenkin päällystetty ja todella helppokulkuinen. Seuraavaksi reitti olisi jatkunut aina putouksen yläpuolelle asti: matka sinne sisältää muun muassa 600 porrasta. Harmittaa niin, että tämä jäi näkemättä!

Ennen kotiinlähtöä katselimme vielä hetken laaksossa vuorten taakse painuvaa aurinkoa ja sen kallioihin maalaamia kauniita varjoja. Tuolla niityllä seisoskellessani nieleskelin jo kyyneleitä ihastellessani maailman kauneutta ja valtavuutta. Yosemite on mieletön paikka ja teki aivan lähtemättömän vaikutuksen: se on kuitenkin niin suuri, ettei sieltä mitenkään ehdi nähdä edes murto-osaa parin päivän aikana. Jonain päivänä varmasti palaan vielä paremmalla ajalla vaeltamaan ihan kunnolla ja tutkimaan tarkemmin tuota upeaa paikkaa.

Muoksmuoks. Lupia koskevaa kappaletta korjattu jälkikäteen Jennin ystävällisesti korjattua väärää tietoa :)

6 kommenttia

  1. Upeita kuvia! Ja mahtavan informatiivinen postaus johon palaan taatusti kunhan saan matkan länsirannikolle toivottavasti ensi vuoden aikana toteutumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Todella suosittelen suuntaamaan Yosemiteen, jos tänne asti eksyt. Se oli ehdottomasti yksi matkamme kohokohdista :)

      Poista
  2. Todella upeita kuvia ja hienoa, että ehditte patikoimaankin, kun suurin osa Yosemiten turisteista taitaa tyytyä katselemaan puistoa autosta käsin. :) Sellainen pieni korjaus tuohon lupasysteemiin, että Half Domelle on kyllä arvonta, mutta muuten 60% backcountry-luvista on varattivissa ja 40% luvista on first-come-first-serve aikaisintaan edellisenä päivänä. Telttailu metsän keskellä on siis täysin mahdollista, vaikka ei olisi tajunnut ajoissa mitään varatakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk, kiitos korjauksesta Jenni! Mulla olikin koko ajan ikävä tunne siitä, meneekö nyt ihan oikein kun tätä kirjoitin kiireessä ja koitin nopeasti etsiä noita faktoja siitä, miten homma toimii. Tarkennan tekstiä tämän korjauksesi perusteella :)

      Olisin halunnut patikoida Yosemitessa vielä niiiin paljon enemmänkin! Nyt tehtiin vaan noita lyhyitä haikkeja, koska aikataulu ei antanut enempää periksi. Ehkä jonain päivänä vielä teen saman hurjan kipuamisen Half Domelle kuin te aikananne. Se vasta olisi jotain :)

      Poista
  3. Ehdottomasti haluan joskus Yosemiteen patikoimaan. Vaikuttaa upealta paikalta. Kiitos tästä inspiroivasta ja informatiivisesta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, kun kävi ja kommentoit! Todellakin kannattaa lähteä näille suunnille :)

      Poista