Kalifornian road trip: Upea Pacific Highway 1

Maailman paras road trip -reitti löytyy Kaliforniasta. En huijaa, vaan paikka on oikeasti jokaikisen ylisanan arvoinen.

Kalifornian rantaviiva on toki kaunis lähes alusta loppuun, mutta varmasti kuuluisin pätkä rannikolla on noin 200 kilometriä pitkä Pacific Coast Highway 1, eli kotoisammin Valtatie 1. Reitti starttaa pohjoisessa Montereystä ja päättyy Morro Bayhin: me ajoimme Yosemitesta varta vasten takaisin Montereyhin ja kiertoreitti todellakin kannatti. Valtatie 1 on ehdoton kokemus jokaiselle länsirannikon roadtrippailijalle!

Ihan ensimmäisenä kävimme tsekkaamassa Montereyssä Asilomarin rannan, jota jossakin lukemassamme matkakertomuksessa oli tituleerattu jopa Kalifornian kaunneimmaksi rannaksi. Ihan kaunishan se olikin, mutta kauniimpia oli kyllä luvassa myöhemmin päivällä.

Suurta hämmästystä Kaliforniassa muuten aiheutti moneen kertaan alueen mikroilmastot ja kesäiset sumut. Yhdessä kaupungissa saatat palella varpaista sormenpäihin, kun tuuli vihmoo vasten kasvoja ja taivas on paksun sumuharson peittämä. Ajeltuasi puolisen tuntia mihin suuntaan tahansa, voi tilanne olla aivan päinvastainen: autosta noustessasi läkähdyt paahteeseen eikä sumusta ole tietoakaan. Näissä kuvissa näkyy erityisen hyvin, kuinka sumu todellakin oli kuin muuri taivaalla. Sieltä se vyöryi ja peitti osan alueista alleen, mutta oli kuitenkin niin selkeärajainen, että sen päätepisteen saattoi helposti erottaa.



Ja mitäs nappisilmiä sieltä rannalta löytyikään köllöttelemästä...

Aikani näitä söpöläisiä valokuvattuani jatkoimme matkaa ja pian haukoimmekin jo henkeämme, sillä niin upeita maisemia rantaa pitkin kieputteleva Valtatie 1 heitti eteemme. Meidän oli pakko pysähtyä lähestulkoon heti seuraavalla rannalla, joka oli älyttömän kaunis ja fiilikseltään aivan erilainen kuin Asilomarin ranta.





Kalifornian rannoilla on näin kesäaikaankin suoraan sanottuna aika kylmä ja vähintäänkin hirmuinen tuuli. Paikalliset nauttivat aurinkoisista viikonlopuista kuitenkin sitkeästi, vaikka täällä niitä kauniita päiviä on muutama enemmän kuin Suomessa. Rannat olivat täynnä huulet sinisenä ja hampaat kalisten kirmailevia lapsia ja pystyttelipä joku grilliäkin tulille. Me emme jääneet sen enempää nauttimaan rantaelämästä, vaan jatkoimme matkaa.

Eteneminen Pacific Highwaylla on hidasta, sillä edessä aukeaa jatkuvasti toinen toistaan huikeampia näköalapaikkoja, joille on pakko pysähtyä ottamaan ihan vain pari kuvaa. Ja nautiskelemaanhan tälle tielle on tultukin sen sijaan, että kaahailisi reitin mahdollisimman kovalla kiireellä päästä päähän.



Mainitsinko jo, että Kalifornian rannikolla tosiaan on ajoittain hieman tuulista?

Yksi reitin ehdottomia vetonauloja on Big Surin alueelta löytyvä McWay Falls, jossa vesiputous laskee suoraan rannalle. Rannalle ei ole pääsyä ja hyvä niin - kuvitelkaapa tuo kaunis paikka täpötäynnä turisteja. Sen sijaan sitä oli ihailemassa sopivan etäisyyden päässä aikamoinen lauma ihmisiä.

Salaa mielessäni kyllä pohdin, että tuossapa vasta olisi täydellinen paikka rantahäille. Kelpaisi siellä kyllä uidakin, kun suihkukin löytyy omasta takaa!

Big Sur on muutenkin ehkä koko reitin huiminta aluetta ja sen kiemurteleva serpentitie on kuin postikorttimaisemaa koko pituudeltaan. Matkamme jatkui upeissa maisemissa koko päivän: dramaattisia kallionkielekkeitä, kauniita rantoja, pieniä salaisia poukamia ja taustalla koko ajan uskomattoman sinisenä välkkyvä meri.

 Pysähtelimme silloin kuin mieli teki, räpsimme sadoittain valokuvia ja ihastelimme maailman kauneutta. Yosemiten kansallispuiston uskomattomien maisemien jälkeen olisi voinut kuvitella, että mikään ei enää tunnu missään - Kalifornia pisti kuitenkin luulot uusiksi.



Yöksi suuntasimme suloiseen Santa Marian kaupunkiin. Ei mitenkään liian ihmeellinen paikka, mutta ihan näkemisen arvoinen ja alueelta löytyy lukuisia viinitiloja. Ennen kääntymistä kaupunkia kohti kurvasimme vielä rannalle, jossa meitä odotti päivän viimeinen yllätys. Kymmeniä merinorsuja makoili rannalla kylki kyljessä, hiekkaa päälleen viskellen ja keskenään kinastellen. Näitä oli hauska tuijotella laskevan auringon valossa, vaikka merituuli puhalsikin aika viileänä.

Kaiken kaikkiaan aivan unohtumaton päivä alusta loppuun! Ei varmasti ole vaikea uskoa, että näiden kokemuksien jälkeen olin todella innostunut Amerikasta ja odotin jo superinnokkaana kaikkea sitä, mitä Kalifornialla meille olisi vielä tarjota.

16 kommenttia

  1. Tuo on kyllä niin kaunis reitti. <3 Ihanaa, kun teille osui ilmeisesti parhaille pätkille kirkas keli. Me nimittäin katseltiin tuolla hyvin sumuisia maisemia. Esim. tuosta ekan kuvan Pixby bridgestä nähtiin muutama metri. :D Kirjohylkeet on kyllä niin suloisia ja merinorsuja taas aivan huikea määrä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Meillä on ollut tällä reissulla TODELLA hyvä tuuri ilmojen kanssa, vaikka ensin San Franciscon sumuinen viileys vähän yllättikin. Kuulin itse asiassa juuri eilen, että koko Big Surin alue on tällä hetkellä suljettu valtavan tulipalon takia eikä sinne voi ajaa lainkaan! :O Olisi kyllä hieman harmittanut, jos vasta nyt olisimme liikenteessä...

      Poista
  2. Kertakaikkisen upeita maisemia! Pacific Highway on ollut jo pitkään omalla haavelistallani, kuten myös luonnonpuistot Jenkeissä (ja miljoona muuta paikkaa tämän pallon päällä :)). Jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tämä on todellakin ollut huikea matka ja nälkä kasvaa syödessä...Juuri nyt on sellainen olo, etten malttaisi poistua Jenkeistä ikinä, kun vielä olisi niiiiin kauhean paljon nähtävää!

      Poista
  3. En malta odottaa, että pääsen itse ensi vuonna ajelemaan tätä reittiä. Nuo merimursut ja hylkeet ovat kyllä reitin ehdoton plussa! :D jos muutamia vuosia sitten tuntui, että THE reitti Jenkeissä oli Route 66, nyt tuntuu että Highway 1 on ottanut sen paikan. Varmasti ihan ansaitusti. :) Ps. Kurjaa, kun jostain syystä tämä kommentointiosio ei anna ollenkaan valita Nimi/Url vaihtoehtoa. T. Sonja FIFTYFIFTY-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no nyt Google puijasi mut tekemään Google + -profiilin. No ei ainakaan tarvitse nimettömänä huudella. :)

      Poista
    2. Niinpä, itseäni tosin houkuttelee tämän jälkeen myös tuo route 66 ihan hirveästi! Jääköön se tulevien reissujen haaveeksi :)

      Ja hei tosi hyvä kun sanoit tuosta kommentointiasiasta! Se on varmaan oletusarvoisesti jäänyt niin enkä itse tiennyt asiasta :O Ei todellakaan ole ollut tarkoitus ja pitääkin siis korjata hetimiten. Kiitos!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Noniin, nyt pitäisi nimellä ja URLilla kommentointikin onnistua. Kiitos vielä tuhannesti Sonja! :)

      Poista
  5. Voi että miten ihanan näköistä! Pääsispä tänne joskus lähitulevaisuudessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Meri! En voi kuin suositella :)

      Poista
  6. Oi voi, tällaiset road trip -jutut saavat mut aina vakavasti harkitsemaan ajokortin hankkimista... :) Julkisissa on toki puolensa, mutta voisin kuvitella, ettei tuolla paljon bussiliikenteestä ole iloa. Ainakaan ei pääsisi ottamaan kuvia silloin kuin haluaa. :) Mainio bonus nuo hylkeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen itsekin todennut, että Amerikassa ajokortti on kyllä aika must vaikka julkisista tykkäisinkin. Tosin meilläkin ajamisen on enimmäkseen hoitanut tuo parempi puolisko ja itse olen lähinnä vain hengaillut kyydissä..:D

      Poista
  7. Aivan ihania kuvia! Tuli heti sellainen olo, että tuo reitti pitäisi päästä ajamaan uudelleen. Ja se on kyllä suunnitelmissakin! Jos vaan saataisiin vielä toteutettua :)

    VastaaPoista