Legendaarinen Los Angeles – ei minua varten?

Upea Pacific Highwayn road trippimme sai päätöksensä, kun lopulta saavuimme Los Angelesiin. Olin tietenkin etukäteen lukenut Enkelten kaupungista jos jonkinmoisia hehkuttavia matkakertomuksia, ja onhan se nyt kerrassaan legendaarinen paikka muutenkin. Itselleni jäi kaupungista kuitenkin vähän ristiriitaiset tunnelmat.

Saavuttuamme Los Angelesin alueelle kurvailimme heti alkuun pitkästä rantabulevardistaan sekä laituristaan tunnetulle Santa Monica Beachille. Rannalla oli aika kylmä viima, mutta siitä huolimatta se oli tupaten täynnä ihmisiä. Täällä, jos jossain on mahdollista aistia aitoa Etelä-Kalifornian tunnelmaa!


Pitkän ajopäivän jälkeen alueelle pakkautuneet ihmismassat tuntuivat vähän liialliselta ja jatkoimmekin aika nopeasti matkaamme majapaikkaamme. Majoituimme West Hollywoodin alueella, jota voin kyllä lämpimästi suositella: alue on siistiä, rauhallista ja siellä on helppo liikkua.

Seuraavana aamuna otimme suunnaksi Griffith Observatoryn ja kuuluisan Hollywood-kyltin. Kurvailimme paikan päälle Mulholland Driven mutkaisen kukkulatien kautta ja tiirailimme samalla suurkaupunkimaisemaa sekä rikkaiden ja kuuluisien ökykartanoita.

Griffith Observatorysta tosiaan aukeaa hienot näkymät Los Angelesin ylle ja se on myös yksi parhaista paikoista legendaarisen Hollywood-kyltin hämmästelyyn. Paikalla oli kyllä muitakin, mutta ihan älytöntä tungosta ei onneksemme ollut ja parkkipaikkakin irtosi helposti. Ja siellähän se Hollywood-kylttikin kökötti kuivalla ja karulla alustallaan! Valitettavasti päivä oli melko usvainen, eikä kaupunkinäkymä ollut liian ihmeellinen.


Olimme päättäneet jättää Walk of Famen väliin luettuamme useammasta eri paikasta, ettei se välttämättä ole näkemisen arvoinen etenkään silloin, jos aika on kortilla kuten meillä. Jatkoimme siis matkaamme Beverly Hilsiin, josta löysinkin suosikkipaikkani koko kaupungista.

Koukkasimme Beverly Hilsiin luksushoppailukatu Rodeo Driven kautta ja päädyimme lopulta Maple Drive -nimiselle asuinalueelle, joka ihastutti olemuksellaan jo heti ensisilmäyksellä. Tiedättekö sen tunteen, kun joku paikka vain puhuttelee ihan ensivilkaisuista lähtien? Itselleni tällainen asuinalue on Pohjolankatu Helsingissä ja nyt sama tapahtui täällä. Vaikka Los Angelesista ei suosikkikaupunkiani tullutkaan, voisinpa hyvinkin nähdä itseni viettämässä luksuselämää Beverly Hillsin Maple Drivella... ;)



Ajaminen Los Angelesissa sujui jopa helpommin kuin olimme ajatelleet, joskin ruuhkat kaupungissa saattavat välillä olla todella kovia. Tilaa muille autoilijoille ei ole juurikaan tapana antaa, joten oma suunta on hyvä olla tiedossa ja kaistanvaihdot kannattaa tehdä ajoissa.

Los Angeles on valtava kaupunki ja välimatkat siellä ovat pitkiä. Varsinaista keskustaa siellä ei ole ollenkaan, vaan näkemisen arvoisia paikkoja on siellä täällä ripoteltuna laajalle alueelle. Kannattaakin miettiä omat kiinnostuksenkohteet ennakkoon ja suunnitella matkapäiviä hyvissä ajoin etukäteen, jotta ehtii varmasti nähdä kaiken haluamansa.

Kaiken kaikkiaan ehdimme mielestäni nähdä puolentoista päivän vierailullamme ihan kohtuullisen paljon, mutta jotenkin Los Angelesista jäi siitä huolimatta vähän tyhjä olo.  En osaa sanoa, mistä tunne edes johtuu sillä vietimme kaupungissa kuitenkin ihan mukavaa aikaa. Vähän luulen, että omalla kohdallani sisään meininkiin pääseminen olisi vaatinut hieman pidempää oleilua paikan päällä –  nythän tutustuminen jäi lopulta kuitenkin todella pintapuoliseksi ja paljon jäi näkemättäkin. Siitä huolimatta olen välillä miettinyt, mahdankohan olla ainoa Kalifornian reissaaja, jota Los Angeles ei oikein napannut...

Ps. Blogin kommentointia muokattu niin, että muutkin kuin Bloggerin jäsenet voivat nyt jättää kommenttinsa. Asetus oli vahingossa jäänyt vinksalleen aiemmin.

6 kommenttia

  1. Kiva postaus. Oli mukava lukea ja katsoa kuvia paikasta jossa ei ole ikinä käynyt.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista
  2. Vähän sama näköä kuin Pohjolankadussakin tuossa eittämättä on. Ennen vanhaan Käpylässäkin oli tuollaiset ruutu kadut, joissa oli hyvä hyppiä barbia/ruutua ihan ilman mitään liitu rajauksiakin. Justiinsa eilen käytiin vanhempiesi kanssa siellä vähän ajelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se oli vähän niin kuin luksusversio Pohjolankadusta! Nuo tien vierustaa reunustavat puut ja kaikki...:)

      Poista
  3. Puolitoista päivää Los Angelesissa on tosiaan aika lyhyt aika. Me vietimme siellä nyt keväisen road tripin aikana yhteensä neljä päivää, ja sekin tuntui liian lyhyeltä ajalta niin valtavaan kaupunkiin tutustumiseen, vaikka ehdimme nähdä vaikka mitä. Itsellänikin jäi vähän sellainen olo, etten oikein saanut otetta kaupungista. Järkeilin sen johtuvan siitä, ettei kunnon keskustaa tavallaan ole, vaan kasa erilaisia alueita, jotka ovat keskenään, no, todellakin hyvin erilaisia, ja fiilis yhdestä yhtenäisestä kaupungista jää puuttumaan. Vähän niinkuin Espoo :D

    Pitääkin selata näitä juttujasi, ainakin otsikoiden perusteella on useampiakin itselle tuttuja paikkoja ollut teillä matkan varrella :) Ihanaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tuo vertaus Espooseen on tietyllä tapaa oikeasti osuva :D Ja ylipäätään muutenkin hyvää pohdintaa ja erinomaisesti kiteytetty se fiilis, mikä Losista kaupunkina jäi: veikkaanpa, että juuri tuosta oli omallakin kohdalla kyse. Muutenkin kiva kuulla, etten ole ainoa näine ajatuksineni. Olen lukenut niin paljon hehkutuksia kaupungista, että melkein mietin uskaltaako tällaisia kaksijakoisia fiiliksiä edes julkaista :)

      Poista