Nähtävyysähky

Täällä se hiipi niskaan takavasemmalta ja kutsumatta.
Aina reissaaminen ei ole pelkkää riemua. Oltuamme Coloradossa vajaat kaksi viikkoa, koin vihdoin sen mitä olin edellisten pidempien reissujemme perusteella jo vähän osannut odottaakin: matkaväsymyksen ja nähtävyysähkyn.

Olin USA:n parhaaksi puistoksikin joskus kuulemma valitussa Garden of the Godsissa. Katsellessani edessäni korkeina kohoavia punaisia kallioseinämiä päässä pyöri vain ajatus siitä, etten jaksaisi ottaa yhtäkään valokuvaa. Hikoilutti ja kiukutti. Kivien ympärillä parveilevat ihmislaumat ottivat lähinnä päähän. Crand Canyonin, Yosemiten, Rocky Mountainin ja kaikkien muiden huikaisevien paikkojen jälkeen puisto tuntui vain yhdeltä turistivetonaulalta muiden joukossa.

Oikeasti kyseessä on ihan hieno, ainutlaatuinen paikka ja ongelma taisi suurilta osin olla oman pääni sisällä. Matkaväsymys kun ei katso aikaa eikä paikkaa. Siihen ei auta huikea maisema tai mahtava patikkapolku.

Kun ympäröivä maailma ei kiinnosta, möllötetään sitten hotellihuoneessa ja lepäillään. Helposti päässä hakkaa silti silloinkin ajatus siitä, kuinka kiittämätöntä onkaan tuntea näin, kun kerran on mahdollisuus kokea jotakin hienoa  olla ylipäänsä reissussa, josta on pitkään haaveillut.

Mutta tämä ongelma on itselleni tuttu matkakaveri jo entuudestaan, ja kokemuksen perusteella siihen ei tepsi kuin rennosti ottaminen ja aika. Vuonna 2009 kierrellessämme ympäri Aasiaa vietin Vietnamin läpileikkausreissullamme pari päivää lähinnä hotellihuoneessa köllötellen ja Animal Planetia katsellen, ja se toimi. Muutaman päivän jälkeen uudet kokemukset ja nähtävyydet jaksoivat taas innostaa ihan eri tavalla. Maailma tuntui taas tuoreelta.

Välillä täytyy vain muistaa hengähtää siitä huolimatta, että on maailman toisella laidalla ja hämmästeltävää ja ihasteltavaa riittäisi joka ikiselle päivälle. Toivon silti, ettei tästä kaverista tule pysyvää matkakumppania.

12 kommenttia

  1. Nähtävyysähky... muistan sen vaivan... Ei lainkaan kiva kaveri, mutta toisaalta mahdollistaa samalla paikkojen tarkastelun uusin silmin ja voi löytyä sattumalta jotain ihan tosi innostavaa. Meillä oli aikoinaan Sydneyssä pidemmällä reissulla totaali ähky ja makoiltiin samoin pari päivää vaan telkkarin jne kotoisan nollaamisen äärellä. Onneksi kuvio on sulle tuttu ja tiedät kuinka homma toimii. Kyllä se siitä taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milla! Tämä taitaa tosiaan olla melkein kaikille pidempään reissanneille tuttu matkakaveri. Ei auta kuin ottaa rauhassa :)

      Poista
  2. Siis eikä, taas meikäläisen kommentti hävis jonnekin. Tsemppiä nähtävyysähkyn voittamiseen, nyt lepoa, nautintoa ja pötkötystä pyjamassa telkkua tuijotellen niin pian olet taas tikkana menossa. Mulle ei muuten tuommoista ongelmaa voi tulla koskaan, sillä matkustan ulkomaille nauttiakseni hotellielämästä. Nähtävyydet tulee kakkosena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, outoa! :O Täytyy yrittää selvitellä asiaa ja toivoa, ette ole muidenkin kommentoijien vaivana. Olisi kurjaa jos joku jättää sen vuoksi kommentin jättämättä, ettei pirulainen tule läpi. Kiitos, että olet sinnikkäästi laittanut kommentteja ongelmasta huolimatta ja toit samalla tämän vaivan mullekin tietoon! Ja tsempeistä kiitokset tietty myös :-*

      Poista
  3. No ei ihme ollenkaan, välillä pitää antaa alitajunnan tehdä työnsä. Teilläkin jo niin paljon kaikkea uutta tullut vähän ajan sisällä.
    Ihania leppoisia lepopäiviä ja saipppua sarjoja. Pieni hemmottelu hetki vaikkapa hieronnan kera. Sitten taas jaksaa eteenpäin.

    VastaaPoista
  4. Oi joi, mä tiedän ihan tasan tarkkaan ton fiiliksen, eikä siihen todellakaan auta mikään niin hyvin, kuin totaalinen lepo ja omaan koloon hautautuminen. Mulla oli vähän samanlainen fiilis tossa keväällä, kun mikään täällä Samuin paratiisissa ei enää kolahtanut (kirjoitinkin siitä täällä: https://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.com/2016/05/paratiisiuupumus.html). Onneksi päästiin melkein siitä heti Suomeen 'lepäilemään' ja paluu tänne saarelle onkin tuntunut jälleen paratiisilta.
    Kyllä se reissaaminenkin ihan työstä käy ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, tuo taitaa olla itseasiassa ensimmäisiä postauksia, joita blogistasi luin! :D Silloin olin vielä itse vasta reissun alussa eikä moisista ongelmista ollut tietoakaan...

      Poista
  5. Niiiin tuttu tunne. Eikä oman kokemuksen perusteella pari päivääkään omassa luolassa aina riitä, vaan reissun pituudesta riippuen se vaatii joskus paljon kauemminkin. Se on inhottava tunne, koska tuntuu, ettei silloin pysty kunnolla arvostamaan paikkoja ja nähtävyyksiä ja yleensäkin sitä matkalla oloa. Se on näitä varsinkin pitempien matkojen kirouksia. Aina täytyisi varata aikaa myös pelkkään olemiseen, mutta aina se ei ole mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Anna ja näinpä! Meillä on kesäkuusta asti ollut tämä reissaaminen sellaista pää kolmantena jalkana -meininkiä, eli ei ihme että vähän väsyttäisi välillä. Hölmö on tämä ihmismieli.

      Poista
  6. Onpa kiva lukea myös tällaisista kokemuksista :) Olin juuri kymmenen päivää Islannissa, ja vaikka ei puhuttu edes viikoista, loppua kohden alkoi kans vähän tuntua siltä, että haluan vain kotiin pyykkäämään. No juu, nyt pyykit on pesty ja haikailen takaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää olikin hyvä pointti! Vaikka ähky tai väsymys olisikin yllättänyt, ei se tosiaankaan välttämättä sitä, että matka olisi epäonnistunut. Sitä vain on väsynyt ja aivot kaipaavat aikaa prosessoida, mutta sen levon jälkeen ne kerätyt muistot näyttäytyvät silti ihan yhtä ihanina ja haikeinakin :)

      Poista