Parisuhdepaljastuksia

Vaikka olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo kymmenen vuotta, opettaa näin tiivis yhdessäoleilu väkisinkin toisesta, itsestä ja parisuhteesta jotakin uutta. Lähes viiden kuukauden mittainen matka on tuonut meistä pariskuntana esiin aivan uusia puolia.

Tähän mennessä olen oppinut että...

...vaikka olemme molemmat säästeliäitä, taidan sittenkin olla meistä se pihi. Välillä on vaikea tajuta, miten toinen on päivittäin valmis tuhlaamaan sen 35 euroa kahviin. Sehän tekee kuukaudessa yhteensä ainakin parin yöpymisen hinnan tai enemmänkin majoituksesta riippuen!

...minulla on surkea huumorintaju ja tuon tuoreen aviomieheni typerimmätkin vitsit jaksavat melkein poikkeuksetta naurattaa. Olen oivaltanut, että se meitä taitaakin yhdistää: toinen kertoo huonoja vitsejä ja toinen jaksaa nauraa niille kerta toisensa jälkeen.

...kun viettää tarpeeksi pitkään aikaa yhdessä ja elämä pyörii riittävän simppeleiden asioiden ympärillä, ajatukset jotenkin synkronoituvat. Ei ole kerta, kaksi tai edes kolme kun olen tällä reissulla ajatellut jotakin täysin kuluvaan hetkeen liittymätöntä ja hiukan myöhemmin toinen toteaa sen täsmälleen saman asian ääneen.

...oma aika on meille molemmille todella tärkeää.

....ja varmaan siksi voimme helposti viettää pitkiä aikoja hiljaa sanaakaan vaihtamatta. Tämä oli toki tiedossa jo ennen reissuakin, mutta täällä se todella korostuu, kun olemme yhdessä melkeinpä vuorokauden ympäri. Kalifornian road trippimme aikana olemme istuneet tuntikausia tuppisuina omiin ajatuksiimme uponneina. Ja se on ihanaa!

...avioliitto on muutakin kuin muodollisuus ja nimet paperissa. En muista, mikä olisi pitkään aikaan yhdistänyt meitä samalla tavoin kuin yhdessä avioliiton satamaan asteleminen.

...välillä toisen naama kyllästyttää niin, että ihan vaihtelun vuoksi olisi mukavaa nähdä kuka tahansa muu tuttu ihminen. Vaikka naapurin Eero.

...mieheni todelllakin on lempi-ihmiseni, tukipilarini ja paras ystäväni enkä koskaan olisi selvinnyt tällaista aikaa kenenkään muun seurassa. En varmasti olisi koko matkalla ilman häntä.

Nähtäväksi jää, mitä seuraavat neljä ja puoli kuukautta tuovat tullessaan! Tähän mennessä kulunut aika on todellakin ollut elämäni parasta kinoineen ja kyllästymisineen päivineen.

6 kommenttia

  1. Tunnistan meissäkin tuon vitsi osion ja reissaamisen riemun. Olen istunut takana ja vieressä lukemattomia kilometrejä, ja aina yhtä valmis lähtemään uudelleen matkaan.

    VastaaPoista
  2. Onpa kauniisti kirjoitettu! <3 Kiva, kun piipahdit blogissani, laitankin sun blogin seurantaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kun kävit ja tule ihmeessä uudestaankin :)

      Poista
  3. On tosiaan ihanaa, kun voi joskus vain olla hiljaa, aina ei ole toiselle asiaa ja joskus omiin ajatuksiin on mukava upota. Hiljaisuus on aliarvostettua. Voisin ehkä tehdä samantyylisen postauksen kun lähdemme mieheni kanssa viikon päästä Espanjaan, tyyliin että me reissaajina, erot ja yhtäläisyydet. Kiva muuten kun kävit kommentoimassa, kunhan pääsen koneelle tutustun blogiisi enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Noora ja kiva kun kävit :) Tuohan on hyvä idea, pitääpä käydä lukemassa kun saat postauksen valmiiksi!

      Poista