Patikoimassa uskomattomilla Kalliovuorilla

Yksi aivan ehdoton kohde Coloradossa meille oli Kalliovuoret, jotka eivät todellakaan aiheuttaneet pettymystä. Rocky Mountain National parkissa tulikin vierailtua matkan aikana pariin eri otteeseen ja voisin ehdottomasti mennä vielä uudestaankin milloin tahansa  niin hirmuisen kaunista siellä oli.

Jotta kirjoitus ei venähtäisi kuvineen liian pitkäksi, olen jakanut postaukset taas kahteen osaan: puurajan alapuolella tekemiimme patikkaretkiimme sekä vuoren huipun tarjoamiin upeisiin maisemiin. Nämä todellakin ovat kuin kaksi eri maailmaa ja jos Kalliovuorille haikailee, suosittelen ehdottomasti tutustumaan sen molempiin eri puoliin!


Me aloitimme vuoristoon tutustumisen yhdellä sen suosituimmista patikkareiteistä: Bear Lakelta lähtevältä Emerald Lake Traililta. Kyseessä on helppo ja kaunis reitti, joka kulkee kahden pikkuruisen järven ohi ja päättyy lopulta Emerald-järvelle. 

Reitin suosion ja kesäkauden vaikutukset huomasi kyllä heti, sillä etenkin alkumatkasta tie tuntui vähän turhankin ruuhkaiselta tällaisille Suomen autioihin metsäpolkuihin tottuneille kulkijoille. Tämä onkin yksi niitä ainoita miinuspuolia, joita USA:n upeilla luonnonpuistoilla on. Syystä tai toisesta suurin osa kävelijöistä tuntui kulkevan kuitenkin vain ensimmäiselle järvelle asti ja siitä eteenpäin saimme edetä vähän rauhallisemmissa merkeissä.


Pääetapin saavutattuamme oli aika kaivaa eväät esiin ja jo tuttuun tapaan saimmekin heti seuraa...


Todella paljon rauhallisempia patikkareittejä löytyy puiston toiselta laidalta runollisesti nimetyn Never Summer Mountainsin puolelta. Mekin otimme seuraavaksi suunnan tänne ja yllätykseksemme saimme vaeltaa aivan yksin! Coyote Valleyn niityn vierustaa pitkin kulkevalla patikkareitillä aisteja todellakin hemmotellaan: apilankukkien makea tuoksu täyttää sieraimet, jääkylmä Colorado-joki pulputtaa villinä vieressä ja loppukesän kuiva heinikko suhisee lämpimässä tuulenvireessä. Täällä olisin mielelläni tehnyt vähän pidemmänkin vealluksen!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä kävimme vielä katsomassa kansallispuiston ulkopuolella Grand Laken kupeessa sijaitsevaa Adams Falls -vesiputousta. Putous itsessään ei ole kummoinen, mutta kun siitä jatkaa matkaa eteenpäin, löytää itsensä yhtäkkiä mitä kauneimmasta laaksosta.



Ihana, ihana, ihana paikka! Yksi suosikkejani Kalliovuorilta ja täälläkin saimme ihastella edessä avautuvaa maisemaa aivan rauhassa. Tuo toinen uskaltautui jopa kahlaamaan jäiseen veteen, joka oli niin kirkasta että sitä olisi tehyt mieli juoda. Tuonne kun voisi rakentaa majan ja asettua taloksi…



8 kommenttia

  1. Upeita maisemia ja kauniita kuvia!

    Suuressa maailmassa (ja vähän pienemmässäkin) kauneimmat patikkapolut ovat valitettavan ruuhkaisia. Mutta silti fiilis jää maisemien ansiosta aina plussan puolelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se todellakin on! Kiitos kommentista Johanna :)

      Poista
  2. Oi että, upealta näyttävät maisemat. Ja Never Summer Mountains -nimikin kuulostaa jo niin houkuttelevalta. Tällaiset luontoelämykset on kyllä parasta matkailua <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne kyllä ovat! Mä olen edelleen aivan lumoissani siitä, kuinka kaunis tämä meidän maailmamme onkaan. Ja nimenä Never Summer Mountains todellakin iski, niin kuvaava :)

      Poista
  3. Aivan mielettömiä maisemia, huh huh! Ja näitä on sulla jokaisessa postauksessa! Kadehdittavia paikkoja koluatte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjois-Amerikka on todellakin upea. Ehdittiin nähdä ihan hirveästi uskomattoman kauniita paikkoja, mutta vielä enemmän jäi näkemättä! Eli varmasti on pakko suunnata noille seuduille joskus vielä uudestaankin :)

      Poista
  4. En ala näitä maisemia.

    Aivan upeita!

    Ja kyllä vaan on mukavaa lukea sinun tarinoitasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Nella, kyllä vaan tuli hyvä mieli tästä kommentistasi <3 Kiitos!

      Poista