Kun liika tavara ahdistaa – maailmanympärimatka muutti suhdettani materiaan


Tämä pitkään tien päällä vietetty aika on tuonut elämään uusia, välillä vähän yllättäviäkin ulottuvuuksia. Yksi konkreettisimmista kokemistani sisäisistä muutoksista on ollut oma suhtautumiseni tavaraan.

Rinkka selässä reissatessa joutuu matkatavaroiden määrää ja omia ostoksiaan miettimään ihan uudella tavalla. Jokainen kilo täytyy kantaa itse ja jokaikinen gramma tarkoittaa entistä raskaampia askelia ja lisää painoa hartioille. Reppuselkäinen matkailija ei voi myöskään shoppailla mielin määrin, sillä joka kerta asuinpaikkaa vaihtaessa se rinkka täytyy jälleen kerran saada äherrettyä kiinni. On opeteltava tulemaan toimeen vähemmällä ja aidosti miettimään tavaroiden käyttötarkoitusta.

Vielä joitakin vuosia sitten sulloin reissuun lähtiessäni matkalaukun tai rinkan surutta niin täyteen kuin mahdollista: kesämekkoja, hameita, toppeja, shortseja, bikineitä, kenkiä… Vain todetakseni kotiin päästyäni, että suurin osa näistäkin vaatteista oli ollut mukana aivan turhaan. Nostelin laukusta koskemattomana takaisin kaappiin ne samat siisteiksi nipuiksi viikatut pinot, jotka olin lähtiessäni nostellut kaapista laukkuun.

Vielä maailmanympärimatkalle lähtiessänikin toistin tämän tutun kaavan rinkkaa pakatessani. Katselin sängylle pinoamiani vaatekasoja ja jossain alitajunnassani kyllä tiesin jo silloin, että tässä on ihan liikaa. Vaikka perkasin rinkan sisällön tuolloin vielä kertaalleen läpi, tuntuu mukaan pakattu vaatemäärä nyt jälkikäteen ajateltuna ihan naurettavalta ja matkan varrella on pudonnut pois yhtä jos toistakin.

Ollessani vielä Suomessa työelämässä koin lähes jokapäiväiseksi ongelmaksi sen, ettei saumoistaan pullistelevasta vaatekaapistani tuntunut koskaan löytyvän mitään päällepantavaa. Mikään ei tuntunut sopivalta, mikään ei kelvannut eikä kaapissa vain yksinkertaisesti ollut yhtään mitään puettavaa. Nyt koko käytössä oleva vaatevarastoni koostuu parista topista, yhdestä mekosta ja kahdesta parista shortseja enkä silti ole kokenut tuota menneen elämän ongelmaa enää kuukausiin. Kaikki on vain jotenkin paljon mutkattomampaa tällä tavalla ja nämä vaatteet riittävät hyvin. Rinkassani on tavaroita, jotka eivät ole kuukausiin nähneet päivänvaloa.

Liika tavara on ruvennut tuntumaan taakalta. Lähtiessämme Suomesta laitoimme kolmiomme vuokralle ja sulloimme omat tavaramme säilöön asunnon toiseen makuuhuoneeseen. Nyt ajatus tuosta huoneesta pullollaan omistamaani materiaa lähinnä ahdistaa. En kaipaa tavaroitani ja vähän väliä takaraivossa naputtaa ajatus siitä, että Suomeen palattuamme tuo huone pitää purkaa, kaikki ne pölyiset esineet täytyy kaivaa esiin ja järjestellä taas paikoilleen. Tarvitsenko oikeasti sitä kaikkea?

Juuri nyt tuntuu siltä, että en. Tietysti ajatukset saattavat muuttua Suomeen palattuani ja ehkä lipsahdan nopeasti takaisin vanhoihin tapoihini, mutta olisi ihanaa jatkaa tätä huoletonta kolmen vaatteen elämää. Tässä hetkessä länsimaisen ihmisen tapa ympäröidä itsensä materialla, jota hän ei tarvitse ja joka harvemmin edes tuo pitkäaikaista iloa tuntuu vieraalta ja hämmentävältä. Olenkin viimeaikoina innostunut japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon konmari-menetelmästä, jossa tavaraa karsitaan vastaamalla yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: tuottaako tämä esine minulle iloa? Kaikki mikä ei tuota, saa lähteä. Lopputuloksena löydät itsesi vain niiden asioiden ympäröimänä, joita oikeasti rakastat. Tätä metodia aion soveltaa, kun pääsen Suomessa tuon tavaraa pursuilevan makuuhuoneen kimppuun.

Lähetin toukokuussa Balilta lähes kolme kiloa vaatteita takaisin Suomeen. Paketti ei ole vieläkään tullut perille, mutta eipä haittaa. Jossain sisimmässäni melkeinpä toivon, että se ei koskaan saapuisikaan – olisipa ainakin vähän vähemmän karsittavaa.

Onko kukaan muu huomannut matkailun muuttaneen omaa suhtautumista tavaraan?

Ps. Kommenttilaatikon lisäksi keskustelu käy kuumana myös blogin Facebook-sivujen puolella, jos aihe kiinnostaa enemmänkin.

69 kommenttia

  1. Mulla tulee kans tavara-ahdistus ehkä pari kertaa vuodessa. Silloin tuppaa lähtemään vähintään yks jätesäkillinen vaatetta ja tavaraa Konttiin tai kaatopaikalle. En oikeastaan koskaan shoppaile, mutta silti sitä tavaraa vain KERTYY. Onneksi Rovaniemelle muuton yhteydessä niitä jätesäkillisiä sai heitettyä pois useamman. Kevyesti pakkaaminen on mulle vielä pienoinen ongelma. Olen nyt lähössä viikonlopuksi Ylläkselle ja mulla on matkassa pieni lentokonelaukku, kaksi Kånkenia ja makuupussi. Toki pitää ottaa esiintymisvaatteet mukaan, mutta silti. Kolme laukkua!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mutta toisaalta Kånkenit on kuitenkin aika pieniä...:) Mutta ymmärrän tuon tuskan enkä mäkään osaa vielä pakata yhtään niin kevyesti kuin tahtoisin. Taitaa olla aika monelle matkailijalle tuttu ongelma. Pitäisi joskus vain repäistä ja lähteä ihan mahdottoman pienellä tavaramäärällä matkaan niin, että mukana on oikeasti vain välttämättömyydet. Sitten antaisi itselleen luvan hankkia paikan päältä sellaista, mitä oikeasti puuttuu. Ehkä kävisikin niin, että pärjäisi mukanaolevalla eikä matkalla kuitenkaan tarvitsisi ostaa yhtään mitään, ja seuraavilla kerroilla uskaltaisi jo lähtökohtaisestikin lähteä kevyemmällä repulla reissuun...? Hmm, täytyy ehkä joskus testata :D

      Poista
  2. Tuohon pyritään, vaan äitini tyttärenä sitä tavaraa kasaantuu joka nurkkaan. Vaikka välillä muutaman kassillisen saa pois niin kohta on toiset kannettu sisään tilalle. Ostin jopa tuon KonMarin kirjan mutta minuun kolahtaa enemmän netin ennen/jälkeen kuvat. Lohdutuksen (?) sanana voin kertoa että paketti yllätys kyllä tuli perille, kertoi äitisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiiiiiiii, eikä tullut! NYYH! Tää tieto ei sitten vain ollut tavoittanut mua :D Täytyy sitten konmarittaa nekin tavarat, kun kotiin asti pääsen. Varmaan siellä joukossa voi jotain olla, joka Suomessa tuntuu ihan kivalta mutta osa lähtee kyllä ihan varmasti suoraan kiertoon :)

      Poista
  3. Pienenä yksityiskohtana tuli mieleen että keväämmällä kun siivosin astiakaappia laskin että omistan seitsemän kermanekkaa, ei paha, vallankin kun kahvikuppeja on viisi. Ne on vaan niin suloisia nuo nekat ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän! Hahhah, siinä on kyllä jo aika kunnioitettava määrä :D Mutta jos ne konmarin sanoin tuovat iloa, niin mikäpä siinä. Jos eivät, niin kiertoon vain!

      Poista
  4. Kummasti sitä tavaraa tuntuu matkoilla olevan aina liikaa. Vaikka itsekin huomaan aina vaan vähemmällä pärjäävän, silti sitä optimia ei vaan ole vielä löytynyt. Esimerkiksi talvella kuukauden mittaisella Aasian reissulla laukku painoi 9kiloa, josta puolet meni sukellusvälineisiin. Silti puolet vaatteista jäi koskemattomiksi. Ehkä tässä vielä oppii. Varmasti varsinkin noin pitkällä reissulla helpottaa kovasti jos ei kokoaikaa tarvitse turhaa tavaraa roudata mukana. :) Mutta tuo tavaran paljous kyllä ahdistaa muuten kovasti täälläkin ihan arkenakin. Opiskeluaikoina tuli erinäköisistä syistä muutettua keskimäärin 6kk välein, niin tuli luonnostaan turhaa tavaraa karistettua matkasta, mutta nyt kun on tullut asusteltua samoissa nurkissa jo yli 5vuotta, niin tuntuu vain että tarpeellisen tavaran löytäminen kaiken roinan keskellä hankaloituu. Ehkäpä tässä täytyy vain ottaa itseä niskasta kiinni ja pohtia itsekin tuon konmarin oppien käyttöönottoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, opetteluahan tämä on. Sä olet kyllä aika kevyesti ollut kyllä liikenteessä, koska sukelluskamatkin painaa jo yksinään aika paljon! Se kertoo jo jotain siitä, miten pienellä määrällä oikeasti pärjää, jos silti jäi tavaraa käyttämättä. Mulla on kyllä auttamattomasti liian paljon rompetta mukana tälläkin reissulla, mutta onneksi olen kokenut nyt tämän valaistuksen ja uskallan karsia rohkeasti pois sellaista, mikä ei enää tunnu omalta :D Ja tuo on niin totta, että sitä tavaraa todellakin vain kertyy nurkkiin salakavalasti, kun asuu pitkään aloillaan. Kannattaa harkita konmarin lukemista - helpottaa ihan varmasti huomattavasti arkea, kun kaikki tavarat ovat siististi omilla paikoillaan ja turha roina on karsittu pois.

      Poista
  5. Tosi hyvä postaus! Mullakin tuppaa aina tarttumaan matkalle mukaan ihan liikaa tavaraa, vaikka oonkin pikkuhiljaa oppinut karsimaan enemmän - silti sitä tavaraa tuntuu aina olevan liikaa, niin matkassa kuin myös kotonakin... Voisin kyllä itsekin ottaa omakseni tommosen rennon, muutaman vaatteen elämäntavan. Täällä Suomessa on tosin vähän vaikea pärjätä ilman monta eri takkia ymsyms näitten vuodenaikoijen takia, mutta mutta, ehkä mä joskus muutan lämpimimpiin olosuhteisiin niin pärjäis vähemmälläkin :--)

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Milla! :) Se on kyllä ikävä tosiasia, ettei Suomessa ihan kolmella mekolla pärjää. Mutta huomattavasti vähemmällä silti kuitenkin kuin mitä vaikkapa omasta vaatekaapista löytyy... Itselleni myös tuo, että tavaroiden pitäisi tuoda iloa on ollut tässä suuri oivaillus. Miksi ihmeessä hillota tilaa viemässä sellaisia asioita, jotka eivät sitä mulle tuota? Eli ei vain se yksittäisten tavaroiden määrä, vaan myös ne tunteet mitä ne herättävät :)

      Poista
  6. Työskennellessäni vuosia matkaoppaana opin karsimaan kaikki turhat shoppailut pois: kun omaisuutta oli yhden matkalaukullisen verran (+ työvaatteita täynnä oleva rinkka), tarkoitti se sitä, että jos matkalaukku oli jo kohteeseen tullessa täynnä, ei sinne yksinkertaisesti mahtunut mitään uutta, jos ei jostakin vanhasta luopuisi. Sitä todellakin oppii tulemaan toimeen vähemmällä materialla, sillä nyt kaksi vuotta opaselämästä poisolleena en edelleenkään shoppaile syyttä, tai muutenkaan haali tavaraa ympärilleni.
    Viime talven kolmen kuukauden reissulla mulla oli rinkassa 11 kg tavaraa (ja muutama kilo käsimatkatavaroita), poikaystävällä taisi olla 8 kg - ja molemmat oltais pärjätty vähemmällä. Ja saman verran kiloja tuli myös kotiin, sillä juuri mitään ei myöskään matkalla ostettu. http://www.rantapallo.fi/murumou/3-kuukautta-reissussa-15kg-tavaraa-mukana/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että matkaoppaana tosiaan kertyy reissuelämää taakse jo sen verran, että oppii aika hyvin organisoimaan ja analysoimaan sitä omaa tavaroiden tarvetta :) Mulla on nyt suunnilleen saman verran tai ehkä ihan hitusen enemmän tavaraa mukana kuin sulla tuolla kolmen kuukauden reissullasi, ja tosiaan osa on jäänyt ihan täysin käyttämättä. Vaikka tämä onkin ajallisesti kolme kertaa pidempi matka, niin tavaroiden tarve ei todellakaan kasva samassa suhteessa. Niitähän pestään ja elellään siinä mielessä ihan kuin arjessakin ja juuri tämä on avannut mun silmät sille, että siellä kotikaapeissa taitaa tosiaan tursuilla hieman liikaa turhaa materiaa...Vähemmälläkin pärjää :)

      Poista
  7. Täälläkin yksi KonMariin hurahtanut, mutta alkutaipaleella vasta ollaan. 160 neliömetrin talo täynnä vuosien varrella kerättyä krääsää jä välillä urakka tuntuu melkein ylivoimaiselta mutta ei auta kun jatkaa sitkeästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, tsemppiä rutistukseen! Lopussa kiitos seisoo :)

      Poista
  8. Mä olen kanssa huomannut, että matkustaminen on muokannut omaa ajatusmaailmaa paljonkin. Viime vuonna reissattiin kuukausi Euroopassa ja mukana mulla oli 8kg rinkka. Nyt lähdössä kuukaudeksi Aasiaan ja ajattelin repulla pärjätä. Se on jotenkin niim vapauttavaa kulkea vähällä tavaralla, niin helppo liikkua ja voi olla huolettomasti. Siinä missä joskus viikon reissussa oli mukana iso ja pieni matkalaukku, nykyään yritän mahduttaa kaiken reppuuni tai vähintään rinkkaan. En koe esim. kahden ekstramekon tuovan omaan reissuun enemmän sisältöä, joten jätän ne mielummin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kiteytyikin aika hyvin ne omat fiilikset, mitä olen viimeaikoina omien tavaroideni kanssa kokenut :) Ja kun pärjään täällä reissussakin vähällä, miksen pärjäisi kotonakin ainakin vähän vähemmällä?

      Poista
  9. Vaellusreissut ovat opettaneet pakkaamaan reissuille vain tarpeellisen mukaan. Aikaisemmin minäkin raahasin mukana vaikka mitä älytöntä, joka jäi kohteessa käyttämättä. Konmarista en ole niin innostunut, vaan käytän omia metodeja, joilla turhaa tavaraa ei kerry nurkkiin (silti salakavalasti kertyy).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaellus on kyllä oiva opettaja, koska siellä kyllä ihan viimeistään tajuaa sen, ettei yhtään ylimääräistä kiloa tee mieli kantaa omilla hartioilla! Mulla on tavaramäärät vähentyneet vuosi vuodelta, mutta silti aina tuntuu olevan jotain ylimääräistä kuitenkin matkassa.

      Poista
  10. Juuri mietin, että tänä vuonna oken ostanut tasan yhden vaatekappaleen, ulkoiluhousut. Ostamisen lopettaminen, kaupoissa kiertely ja nettishoppailu on loppunut minulta tyystin. Menen kauppaan vain "pakosta". Minusta tavaroiden siirtäminen kiertoon ei ole varsinainen ekoteko jos sillä oikeuttaa uuden ostelun. Siitä syystä olen pyrkinyt parhaani mukaan käyttämään itse ostamani vaatteet loppuun, ja ostan harvoin ja harkiten. Mutta siis kyllä, vastauksena kysymykseen matkailu on muuttanut ostokäyttäytymistäni siten, että en tuhlaa turhaan materiaan. Edellisen viiden päivän reissun olisin halutessani voinut toteuttaa pelkällä Kånkenilla, mutta päätin ottaa mujasn kamerajalustan ja toiset kengät, jonka vuoksi varasin isomman kassin matkaan. :) Minusta olisi vaan paras lopettaa turha ostelu jokaiseen mielihaluun ja tyytyä siihen mitä on,ei se silti aina helppoa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla kuulostaa kyllä olevan asia hyvin hallussa. Toivottavasti mullakin jatkossa oma toiminta muistuttaa enemmän tuota. Siitäkin olen samaa mieltä, että siinä ei ole mitään ekoa, jos tavaroita hävittämällä vain oikeuttaa itselleen uusien ostelun. Itse haluaisin mennä kohti laadukkaampaa vaatekaappia, jossa tavaraa on vähemmän mutta se on kestävämpää ja ajattomampaa. Tuo pelkällä Kånkenilla matkaan lähteminen olisi parasta, sillä mun mielestä se on juuri sopivan pieni! :)

      Poista
  11. On ihan mahtavaa, kun huomaa, ettei materia ole enää yhtä tärkeää. Olin itse ennen kunnon himoshoppailija, mutta maailmalle lähdön myötä muutuin kunnon kitupiikiksi. Toki paikoilleen asettuminen muutti taas tilannetta hieman, mutta samanlaiseksi tavaran haalijaksi en ole muuttunut takaisin. Oikeasti, oon tyytyväisempi mitä vähemmän tavaraa kaapeista löytyy. Tavaroista luopuminen tuntuu puhdistavalta. Ja oon huomannut, että kun kaupoissa ei käy katsomassa mitä ihanuuksia sieltä löytyy, niitä ei myöskään kaipaa. Sen sijaan kaupoissa käyminen synnyttää aina jos jonkinnäköistä "välttämätöntä" tarvetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotain ihmeen vapauttavaa siinä vaan on, kun liika tavara ei sido! Selvästi meitä samanmielisiä on reissuhenkisten joukossa enemmänkin :) Mäkin oon aika varma, että tää mun ehdottomuus jonkin verran karisee kun Suomeen asti pääsen. Silti musta on vaan tosi paljon kivempi ajatus, että voin käyttää ne ylimääräiset roponi vaikkapa seuraavan matkakassan kerryttämiseen kuin uuteen bilemekkoon, joka ehkä eksyy päälle just sen kaksi kertaa. Toi kauppojen synnyttämä tarve on muuten niin totta: yhteen aikaan kuljin usein töistä kotiin Helsingin keskustan kautta, ja ei vitsit sitä tavaraa silloin tarttuikin mukaan melkein kuin vahingossa.

      Poista
  12. Olipa mielenkiintoinen postaus, ja tuo on yksi niistä asioista, miksi irtiotto on yks mun tämän hetken suurimmista haaveist (vai voisko jo sanoa suunnitelmista?). Ihanaa, että kirjoitit tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Inka! Mä en voi kuin suositella lähtemään, jos sulla vain on siihen tilaisuus. Mulle tämä pitkä reissu on ollut suuren seikkailun lisäksi matka myös omaan itseeni. Tuntuu, että oon oppinut hirveästi sitä, kuka oon ja mitä haluan ja saanut karistettuja just tuollaisia vanhoja pinttyneitä tapoja, jotka ei sitten olleetkaan enää mua (jos koskaan edes olivatkaan). Siis kaikin puolin todella elämää mullistava kokemus :)

      Poista
  13. Jep, todellakin on muuttunut oma suhtautuminen materiaan matkailun myötä! Tälläkin hetkellä suurin osa haalimastani omaisuudesta on muuttolaatikoissa porukoiden nurkissa ja rehellisesti sanottuna ahdistaa, että ne pitäisi joskus vielä purkaakin. Reissuilla toisinaan kaipasin joitain juttuja vaatevarastostani, mutta siinä se. Takaisin Suomessa lisäksi oon huomannut, että käytän lähes vaan samoja vaatteita, kuin mitä oli mukana reissussakin, kun en oo jaksanut mennä penkomaan tavaroita jätesäkeistä. Konmari-menetelmästä oon lukenut aiemminkin, se kuulostaa kokeilemisen arvoiselta. Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus ja moneen kohtaan (ja kommentteihin) pystyi samaistua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että meitä samanmielisiä on näin monia! :) Tämä sun kommentti olisi voinut olla melkein kuin mun omalta näppäimistöltä. Ymmärrän myös ihan täysin tuon muuttolaatikoiden purkamiseen liittyvän tuskan. Ehkä sunkin kannattaa suosiolla niitä purkaessa kokeilla luopua kaikesta siitä, mikä ei enää tunnu tärkeältä? Mulla on itsellä Konmari vielä kesken ja se on kirjana joiltain osin aika höpsö ja pöljä. Tuo metodi ja ajatus siellä taustalla kuitenkin viehättää niin, että aion ehdottomasti kokeilla kun kotiin asti pääsen ja lähden purkamaan tuota kauhujen huonetta...

      Poista
  14. Ihan samoja ajatuksia ja silti huomaan lipsuneeni kuluneen neljän vuoden aikana pikkuhiljaa tavaroiden säilömiseen ja turhaa tallessa pitämiseen. Tuntuu, että tavaraa on kaikki paikat pullollaan ja konmarittaminen käy mielessä harvase päivä, enää pitäisi siis aloittaa... Huoh...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä tavaraa aina tuntuu kertyvän, kun itse on aloillaan. Mulla on toiveena, että saisin tulevaisuudessa ihan oikeasti hillittyä turhaa haalimista, mutta katsotaan miten akan käy. Ja aloittaminenhan näissä aina taitaa olla se kaikkein vaikein pala, mutta kyllä se siitä sitten lähtee kun vaan ryhtyy hommiin. Tsemppiä tavaravuoren selättämiseen! :)

      Poista
  15. Joo, täällä kans yksi!

    Mulla on jo vuosia ollut hassu minimalismivimma. Jo ennen kuin varsinaisesti innostuin reissaamisesta, pidin ideaalitilanteena sitä, että koko omaisuus mahtuisi pariin matkalaukkuun. Ihan siinä pisteessä en kyllä vieläkään ole, varsinkaan kun toistaiseksi tarvitsen vähän huonekalujakin :) Mutta tosiaan, esimerkiksi vaatteissa vähemmän on yleensä enemmän niin kotioloissa kuin matkalla. Siis mitä valikoimaan tulee - ottamatta nyt kantaa siihen, mitä on päällä :D

    Vieläkin mulla on kyllä hiomista pakkaustekniikassa. Edellisreissulta yksi mekko palasi samalla tavalla viikattuna kuin lähtiessä, ja ehkä niitä takkejakin olisi tarvinnut vain yhden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minimalismi <3 Toi ajatus siitä, että koko omaisuuden saisi tarvittaessa sullottua matkalaukkuun on aivan mahtava. Ei se varmaan ikinä toteudu omalla kohdalla oikeasti, mutta jos vaikka pyrkisi siihen, että edes saisi koko omaisuuden sullottua yhteen makuuhuoneeseen siististi ja sulavasti :D Toi pakkaustekniikka on kyllä varmaan sellainen asia, että sitä voisi hioa ihan loputtomiin...

      Poista
  16. Niin tuttu tunne Australian vuoden ajalta. Turhista tavaroista tuli luovuttua aika nopsaan sen jälkeen kun oli muutaman kerran purkanut rinkan ja joutunut änkemään sen takaisin kiinni. Shoppaillessa otin periaatteeksi sen että jos jotakin uutta ostan, jostakin jo rinkassa olevasta asiasta on luovuttava ettei tavaraa kerry liikaa. Toimi hyvin ja loppuvuotta kohden huomasin ettei shoppailu (poislukien vintagevaatteet jotka on heikkouteni) edes huvittanut, tavaran hankkiminen tuntui ihan turhalta. Kun tulin vuoden jälkeen takaisin kotiin, kotona odottava tavaramäärä todellakin ahdisti. Koskaan en ole niin tehokkaasti ja surutta laittanut tavaraa menemään kirppikselle ja hyväntekeväisyyteen. Ajattelin että jos en ole tätäkään vaatetta/tavaraa kaivannut vuoteen tai edes muistanut sen olemassaoloa niin saa mennä. Kaappeihin tuli paljon tilaa ja heti tuntui olo kevyemmältä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan onkin hyvä periaate! Mä en ole juurikaan shoppaillut matkalla, koska tilaa ei ole mutta täytyy pitää mielessä, jos jotakin ehdottoman ihanaa kävelisi vastaan. (Tosin toivottavasti ei kävele :D) Kiva muutenkin kuulla, että sulla reissunjälkeinen karsiminen onnistui noinkin helposti! Itselläkin olisi tavoitteena ihan surutta heittää menemään sellaista, mille ei ole enää tarvetta. Oon itsekin päässäni pyöritellyt juuri tuota ajatusta, että mitä se kertoo niiden tavaroiden tarpeellisuudesta, jos niiden olemassaoloa ei edes muista...

      Poista
  17. Olen kyllä aina ollut hyvä pakkaamaan = saamaan suuren määrän tavaraa pieneen tilaan. Mutta olen kyllä kehittynyt siinäkin, etten raahaa matkalle aina kaikkea mahdollista. Hyvin vähällä sitä tulee toimeen, eikä aina tarvitse olla mukana niitä "jos sattuu likaantumaan" -varavaatteita. Aina on pesulat tai nyrkkipyykki. Nykyään pärjäämme kolme henkeä yhdellä aika tavallisen kokoisella matkalaukulla viikon etelänreissun. Kahdessa viikossa tekee jo tiukkaa, koska 1-vuotiaalle olemme vielä joutuneet kantamaan koko reissun kauramaidot ja osan ruuista ja puuroista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis juurikin noi varavaatteet oon itsekin huomannut ihan turhiksi. Aina voi pestä tai tarvittaessa sitten vaikka ostaa, jos niikseen tulee. Ja harvemmin mitään tuollaisia kriisejä on edes eteen sattunut. Toi kolme henkeä / yksi matkalaukku on kyllä jo ihan hyvä saavutus! Etenkin, jos siellä on kaikki lapsenkin ruoat ja muut tarvittavat tavarat joukossa :) Tuollaiseen mäkin haluan pyrkiä!

      Poista
  18. Ihana kirjoitus ihansta ja itsellekin kovin tärkeästä aiheesta.

    Tavaran ja omaisuuden karsiminen viime vuosina on mennyt siihen pisteeseen, että omistan huonekaluistakin enää pienen pöydän, tuolin ja sängyn. Muuta ei kotiin tarvitse, ja vaatteita on sievä määrä. Mutta vaikka tässä on jo monta vuotta grammanviilattu elämää, kotia ja rinkkaa, niink kyllä sitä silti joutuu aina kieli keskellä suuta käyskennellä kirjakaupoissa, niistä divareista puhumattakaan.

    Ja annas kattoa, kun eksyn retkikauppaan. Tai rannekorupuotiin millä tahansa matkalla.

    Elämä - aina yhtä ihanan hallitsematon ja rönsyilevä. Ja aina vaan niin opettavainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun koti kuulostaa ihanan minimalistiselta - juuri täydelliseltä sun kaltaiselle reissaajasielulle! Vitsit, kun mullakin oikein sormet syyhyää päästä karsimaan kaikkia omia härpäkkeitä :D Tuo on kyllä niin totta, että meillä kaikilla on ne omat heikkoutemme mitä materiaan tulee. Mulle myös kirjat on pieni haaste ja olenkin jo nyt yrittänyt miettiä mielessäni, onko kirjahyllyssäni sellaisia yksilöitä, joista olen valmis luopumaan. On siellä ainakin muutama! Toinen haaste olisi varmaan ennen olleet vaatteet, mutta tämän reissun jälkeen uskon sen puolen sujuvan paljon helpommin. Outoa, miten matkailu oikeasti voikin muuttaa ihmistä :)

      Poista
  19. Mä oon vuoden sisään koittanut karsia tavaramäärää, jotain oon myynyt nettikirppiksillä ja jotain sit antanut pois. Vieläkin varmasti olisi paljon sellaista minkä voisi antaa pois/myydä, mutten ole ehtinyt käydä loppuja tavaroita läpi.
    Huomaan kyllä että rinkan pakkaamisessa oon kehittynyt siitä kun sen kanssa ekan kerran lähdin matkalle. Nyt sitä osaa jo paremmin miettiä mitä pakkaa mukaan ja minkä voi suosiolla jättää kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinkan pakkaaminen on kyllä taitolaji! Mäkin oon kehittynyt alkuajoista hirveästi ja toivottavasti jatkossa vieläkin... :) Sama kirppisrumba taitaa mullakin olla edessä kun Suomeen asti pääsen.

      Poista
  20. Mä olen itse minimalisti, samoin mieheni, mutta ilmeisesti lapset ovat perineet hamsterigeenin joltain pula-ajan sukupolvelta! Kotona on siis liikaa tavaraa, tosin väitän, että vähemmän kuin keskivertosuomalaisperheellä, sillä meillä ei ole minkäänlaista varastoa, vaan kaikki on säilöttävä täällä sisätiloissa. Todellakin pakottaa karsimaan tavaraa! Reissuun lähdetään kyllä aina pienillä laukuilla, eli siinä on kyllä vuosien mittaan kehitytty huimasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Jotenkin musta tuntuu, että aika moni lapsi taitaa kyllä tykätä siitä hamstraamisesta - ehkä se on meille jotenkin syvälle sisään rakennettu tarve? Vähän sellainen selviytymisgeeni. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, pitävätkö teidän lapset kiinni hamsteriominaisuuksistaan aikuisuuteen asti vai kasvavatko he niistä jossain vaiheessa yli ja ottavat oppia vanhemmistaan :)

      Poista
  21. Mikä siinä onkaan, että me haluamme haalia kaiken maailman tavaroita nurkkiimme. Me kesällä tyhjensimme ja pistimme pois yhden toimistopöydän. Asuntoomme tuli kummasti tilaa. No lähti siinä samalla pari jätesäkkiä paperia. Heitin pois vanhaa luettavaa motolla, jos ei ole kahteen vuoteen tarvittu, ei tarvita nytkään. Reissuun lähdön tuskaa on pakkaaminen. Minulla on nyt muutamalla reissulla ollut aivan liikaa tavaraa. koska sitä oppii, ettei ota niin paljon vaatetta mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta - ja vielä kun puhutaan niistä tavaroista, joilla ei niinkään ole meille edes minkäänlaista merkitystä tai arvoa. Mutta mä uskon, että sekä pakkaamisessa että hamstraamisessa on paljolti kyse tottumuksista ja oppimisesta ja nyt mun vakaana aikomuksen on: A. opetella eroon turhan tavaran kerryttämisestä B. opetella pakkaamaan kevyemmin. Saa nähdä, miten naisen käy :D

      Poista
  22. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  23. Olen kyllä huomannut aivan saman. Ostan nykyään harkitummin tavaraa ja turhaksi kokemani tavaran heittäminen on tullut entistä helpommaksi. Toisaalta olen myös huomannut, että kotoisan fiiliksen syntymiseen riittää entistä vähemmän asioita - pelkästään läppäri, kännykkä, kalenteri, kynä ja jokin hyvä kirja.

    https://idaexploringlife.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Ja näinhän sen pitäisi varmasti mennäkin: kotoisa olo syntyy niistä itselle kaikkein tärkeimmistä asioista ja ylimääräinen on sitten... no, ehkä ainakin joiltain osin tarpeetontakin. Kiitos kommentista Ida!

      Poista
  24. Vaikka oma lähestymiseni tähän aihepiiriin onkin tapahtunut eri suunnalta (muutto pienempään asuntoon ja tahto saada koti helposti siistinä pidettäväksi), niin allekirjoitan kirjoituksesi aivan täysin. Kun tavaraa on vähemmän, on myös helpompi pakata. Ei tarvitse miettiä mitkä topit ja T-paidat reisuun ottaisi mukaan, vaan voi pakata mukaan vaan ne kaikki kaksi omistamaansa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästi tämä aihe on nyt pinnalla kyllä ja tosiaan saamistani kommenteista voi päätellä, että samanlaisia ajatuksia voi herätä hyvinkin erilaisissa olosuhteissa. Ehkä sekin kertoo jo jotain :) Ja juuri tuo on mun pyrkimys, että pakkaaminen ja elämä ylipäänsä helpottuisi tuollaiseksi :D

      Poista
  25. Tuttuja fiiliksiä. Olen pari kertaa käynyt vaihdossa ulkomailla ja tuolloin yksi laukullinen tavaraa oli aivan tarpeeksi. Nyt reissaan työn puolesta välillä kuukausiakin ulkomailla ja se yksi laukku on edelleenkin aivan tarpeeksi. Vuosi sitten vähensin tavaraa radikaalisti. Nyt sitä tuntuu taas olevan liikaa, vaikka mitään en ole ostanut. Aion vähentää yhä enemmän, kun palaan taas seuraavan kerran Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että vähentämisen jälkeen se karsittu omaisuuskin voi alkaa tuntua liialliselta, kun asiaa ehtii sulatella! Kuulostaa kyllä ihan hyvältä ja sen jos minkä tässä matkustaessa on oppinut, niin todellakin se yksi laukku riittää oli matka pitkä tai lyhyt :)

      Poista
  26. Konmarin myötä mulle on oikeastaan kirkastunut ajatus siitä, millaisista tavaroista pidän. Aikaisemmin etsin vaikka käsipyyhettä sillä kriteerillä, että se toimii hyvin käsipyyhkeenä ja sopii sisustukseen. Nyt mietin, toimiiko se käsipyyhkeenä ja tuleeko siitä hyvä mieli. Yllättäen ne hyvän mielen tavarat sopii ihan yhtälailla sisustukseen, ellei paremminkin. :P Kodista on samalla tulossa enemmän meidän perheen näköinen. Luontoa on esillä eri tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa just siltä, mihin mäkin haluaisin pyrkiä! Hyvän mielen tavarat tuo iloa silmille ja sydämelle :)

      Poista
  27. Tämäpä oli hyvä postaus lukea näin, kun pitäisi alkaa pakkaamaan! :) Ja vain vajaan viikon matkaa varten. Minulla on ihan sama ongelma kuin sinulla ennen, siistit vaatepinot matkalaukussa päätyvät usein koskemattomina kotona takaisin kaappiin, sinne mistä ne olen laukkuun lähtiessäni nostanut. Täytyy alkaa opettelemaan toisenlaista tyyliä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua - nyt vaan reippaasti vähemmän tavaraa sinne matkalaukkuun kuin aikaisemmilla matkoilla! Oon aivan varma, ettei jää harmittamaan :)

      Poista
  28. Mulla on vähän samanlainen kokemus kuin Lotalla - olen käynyt kaksi kertaa vaihdossa (molemmilla kerroilla vuoden), ja se yksi laukku on todellakin ollut ihan riittävä. Siihen on saanut sen verran vaatteita ja muuta tarpeellista, että pärjää. Olen harrastellut tätä tavaran karsimista hiljakseen kotonakin, mutta aika vähän tuntuu olevan mitään aiiiiivan tarpeetonta jäljellä. Hyvä niin. :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Sari! Mua kiinnostaa tosi paljon kyllä nähdä, kuinka paljon tuota tarpeentonta tulee omista nurkista löytymään. En oo koskaan ollut mikään hillitön hamstraaja, mutta kyllä sitä karsittavaa silti löytyy :) Saapa nähdä siis!

      Poista
  29. Meillä oli omalla 7 kk häämatkalla rinkan täydeltä tavaraa mukana mutta kovinkaan moni juttu ei tuntunut turhalta. Sääolosuhteet matkan aikana vaihtelivat todella paljon, eli aavikon ja vuoriston yöt ovat kylmiä ja nukuimme teltassa useita viikkoja. Minikokoinen talvitakki tuli monesti tarpeeseen ja omat untuvamakuupussit kulkivat mukana. Toisaalta vietimme runsaasti aikaa päiväntasaajan tuntumassa, mutta maissa, joissa ei ollut soveliasta tai millään tavalla muutenkaan fiksua kulkea ollenkaan paljastavissa vaatteissa. Piti olla kuumiin olosuhteisiin sopivaa mutta kuitenkin peittävää. Turhaa ei tosiaan tuntunut olevan, kun jokaiseen ilmastoon oli pari vaatekertaa, mutta kyllähän siinä tajusi, että aika vähällä pärjää. Pakatessa oli pakko pysyä tiukkana, vaikka minäkin normaalisti pakkaan aivan liikaa, mutta tällä kertaa tavaraa oli joka tapauksessa tulossa niin paljon noiden kovasti vaihtelevien olosuhteiden takia.

    Toisaalta olin onneni kukkuloilla, kun palasimme kotiin, kun pystyi laittamaan päälleen jotain muuta kuin rinkassa kuukausitolkulla pyörineet samat vaatteet. Mutta se tuli selväksi, että kotona on niiiiiiin paljon aivan täysin tarpeetonta ja turhaa kamaa. Voisinpa nyt sanoa hankkiutuneeni kaikesta tästä eroon, mutta... kävi juuri niin, että tipahdin äkkiä samoihin rutiineihin ja mieli taas tottui siihen tavaramäärään. Kaapit ovat täynnä kaikkea, jotka eivät koskaan päivänvaloa näe. Edelleen haaveilen siitä, että hankkiutuisin näistä eroon. Suurin ongelma taitaa olla aika, sillä sitä se vie todella paljon, kun ryhtyy käymään kaikkea läpi. Ehkä vielä joskus! :) Toivottavasti sinun käy vähän paremmin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta, että jos reissaa maissa, joissa sää vaihtelee kovasti niin se vaatii matkatavaroiltakin paaaljon enemmän. Samoin kun Suomessa tietty vuodenaikojen vaihtelut edellyttää sitä, että kaapissa on moneen keliin sopivaa vaatetusta. Meillä on ollut nyt suht helppoa, kun ollaan reissattu lähinnä lämpimissä maissa - mitään överlämmikettä ei ole kaivattu. Tietty Kaliforniassa joillain alueilla tietysti nyt olikin paljon kylmempi kuin vaikkapa Thaimaassa, mutta ohuella tuulta pitävällä takilla ja pitkillä housuilla pärjäili ihan hyvin.

      Ja mun täytyy siis varmaan käydä niiden tavaroiden kimppuun mahdollisimman pian ennen kuin mieli ehtii taas solahtaa siihen normaaliin arkeen! :D Voi kyllä olla, että alan tehdä tuota karsintaa jo siinä vaiheessa, kun tyhjennän sitä meidän varastohuonetta ja vien kaappeihin takaisin vain ne, jotka oikeasti aion säästää. Muut joutaa kirpparille ja muualle kierrätykseen.

      Poista
  30. Voi apua, mulla roikkuu tuhat mekkoa kaapissa, juuri eilen ostin uuden. :D Mutta mekoistani en luovu! Olen kyllä muuten tullut harkitsevammaksi osteluiden suhteen. Ja yllättävän vähällä sitä tosiaan pärjää silloin kun on pärjättävä. Normaalia Helsinki-elämää viettäessä sitä kamaa on vaan aika helppo kasata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tavaraa vaan helposti kertyy nurkkiin! Onneksi on tullut muutettua sillon tällön niin on tullut käytyä rojut läpi. Mutta nyt on mennyt jo kolme vuotta nykyisessä kämpässä ja odotan jo innolla makkarin katon remonttia, minkä takia tulee kohta käytyä kaikki huoneen tavarat läpi tyhjennystä varten.

      Poista
    2. Kuule Meri ei se haittaa yhtään, jos ne mekot tekee sut iloiseksi! :D Näin mä ainakin tykkään ajatella. Itsellä lähinnä ongelma on juuri siinä, että kaapeissa on sellaista roinaa, etten muista edes niiden tavaroiden olemassaoloa. Jotenkin se ajatus on täällä reissun päällä alkanut vaivaamaan.

      Poista
  31. Tosi mielenkiintoinen postaus, kiitos tästä! Mulla kanssa muttui Suhde tavaraan todella paljon sen jälkeen kun olin, 1,5 vuotta reissussa ilman vakinaista osoitetta. Tavara menetti merkityksensä täysin. Pari kuukautta se tavarattomuus kesti vielä kun palasin Suomeen, mutta sitten taas heräsinkin jo tilanteeseen 8kk sen jälkeen, että mun pitää kuljettaa omaisuus puolikkaalla pikku-rekalla tSuomesta Lontooseen kun tänne muutin. Nyt kamppailen uudessa kodissa tavaraa vastaan taas. Sitten kun valmistun UNI:sta, niin otan taas totaalisen irtioton ja myyn kaiken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Otto :) Mä niin liputan tolle suunnitelmalle, että myyt kaiken! Ja jos sen teet, niin pliiiis kerro blogissa sitten vähän tunnelmia siitä, miltä tollainen oikeasti tuntuu :D

      Poista
  32. Vähemmämän on enemmän, ainakin tavaran saralla. Maailma on täynnä pitkälti aivan turhaa krääsää, jota kukaan meistä ei tarvitse. Me elimme viime kesän matkailuautossa ja siinä pienessä kopissa aikaa viettäessä huomasi todella hyvin, miten pienellä pärjää. Reissuun tulee helposti otettua aivan liikaa kaikkea, vaikka usein sitä käyttää muutamaa suosikkivaatettaan. Omistaminen on aina myös vaiva ja velvollisuus, joten tämä niin sanottu konmarointi kaiken saralla on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Tosin, minne sen kaiken jo kertyneen tavaran laittaisi? Siinäpä vasta pulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että noi teidän matkailuautokokemukset kyllä pistää ajattelemaan sitä, mitä ihminen oikeasti tarvitsee! Mullakin karsimisessa eniten mietityttää se, mitä niille poistoon lähteville tavaroille teen. En halua lykätä niitä muidenkaan vaivoiksi ja kirppareilla kaupaksi käy varmasti vain osa. Roskiin en halua heittää mitään sellaista, millä on vielä käyttöarvoa koska se ei vaan yksinkertaisesti ole ekologista. Hmm, tätä täytyy tosiaan vielä vähän mietiskellä...

      Poista
  33. Matkailu on todellakin muuttanut suhdettani materiaan. Monet kesämekot ja kengät tuolla pölyttyvät kaapissa. Olen reissu reissulta oppinut pakkaamaan vähemmän, eli samoilla linjoilla ollaan kanssasi. Olen myynytkin paljon tavaraa pois ja siirtänyt niitä reissusäästöön. Mielummin kerään hetkiä kuin esineitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Mira! Kyllä se vähän siltä alkaa näyttää, että joku taika tässä matkailussa on, kun niin moni on sen myötä havahtunut samanlaisiin mietteisiin :) Ja todellakin, sä lausahditkin ääneen mun uuden elämänohjeeni - kerää hetkiä, älä esineitä

      Poista
  34. Vaikka nykyään saa jo yllättävänkin näppärästi pakattua varsin kompaktisti, ahdistaa mua suunnattomasti jo ajatus jostain maailmanympärimatkan kaltaisesta pidemmästä reissusta ja mahdottomuudesta pakata sinne oikein ja minimaalisesti, kaikki mahdolliset skenaariot etukäteen kuvitellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voin kertoa, ettei ollut helppo homma :D Mutta voin myös lohduttaa, että itse pakkasin väärin ihan vain siinä mielessä, että kaikkea on mukana vähän liikaa. Toki meidän puolella on se fakta, että tähän mennessä on tarvittu lähinnä kesävaatteita - niin kuin Hennallekin ylempänä sanoin, on tilanne huomattavasti vaikeampi, jos reissuun tarvitsee mukaan kaikenlaista aina talvitakkia myöten. Mutta oikeasti ei kannata stressata, kun kaiken saa kyllä aina ostettua paikan päältäkin tarvittaessa :)

      Poista
  35. Tässä unettomuuden ansiosta eksyin tähän paljon puhuttaneeseen postaukseen :) Aloin tässä vaan miettiä, että miten toi käytännössä toimii, että on vain pari paitaa? Käyttääkö niitä sitten useita päiviä vai pesee parin päivän välein?

    Mulla oli viiden viikon reilillä 8kg rinkassa ja seitsemän päivän vaatteet, jotka pesin aina viikon välein. Toimi hyvin. Sitten taas Islantiin mahtui mukaan vain kolme paitaa kahdeksaksi päiväksi, eikä se ollut ollenkaan mukavaa olla siellä erämaan keskellä hikisissä vaatteissa :D

    Onko tähän joku salainen kikka tai niksi jota en ole vielä hokannut?

    VastaaPoista